On tuskallisen vaikeaa kirjoittaa aiheesta johon liittyy niin paljon negatiivisia tunteita. Käy helposti niin, että tuohtumus saa yliotteen ja se mitä haluaa sanoa, muuttuu saarnaksi. En kuitenkaan halua saarnata, vaan jotenkin koota ajatuksiani, jotka liittyvät tapaukseen Hina.
Hina on tyttö, jonka oma isä tappoi ja hautasi puutarhaan sukulaistensa avustuksella; tappaminen on väärä sana, oikeammin pitäisi kai puhua teurastamisesta. Erityisen mehukkaaksi medialle jutusta tekee se, että Hinan perhe on pakistanilainen, ja surman syyksi on julistettu Hinan epäkelpoisuus muslimina. Hänellä oli italialainen poikaystävä ja muutenkaan hän ei suostunut piileskelemään huntujen peitoissa.
Tuota muslimimotiivia on sittemmin selitelty tytön äidin toimesta toisin. Hän sanoo (isää mitenkään puolustelematta, se tehtäköön selväksi) että syynä ei niinkään ollut uskonto, vaan ylipäänsä se, ettei tyttö totellut vanhempiaan. Olipa motiivina mikä hyvänsä, ei ole voinut välttyä lehdistössä hienoisilta vihjauksilta siitä, että tämä on vain esimakua siitä, mitä seuraaman pitää, jos muslimien annetaan täällä sivistyneessä lännessä elää omien moraalikäsityksiensä mukaisesti.
Olen jutellut muslimilasten ja -nuorten sopeutumisesta mm. erään opettajan kanssa. Hänen mielestään on joskus vaikeaa suhtautua neutraalisti muslimilapsiin, ei niinkään heidän itsensä kuin vanhempien takia. Esimerkki: kun järjestetään luokan juhlia, muslimivanhemmat saattavat hermostua siitä, että juhlissa tarjotaan sianlihasalamia. Kun eräs toinen tuttava osallistui integroimisprojektiin, jossa eri kansallisuuksia edustavat siirtolaiset järjestivät yhteistä toimintaa, muslimit hermostuivat siitä, että tarjolla oli joskus viiniä. Tuntuu siis olevan muslimivanhemmille ominaista hermostua. Heidän mielestään on epäkunnioittavaa, että toiset ikäänkuin pakottavat heidät osallistumaan tilanteisiin, joissa rikotaan puhtaussääntöjä. Asenne, joka ei ainakaan auta integroitumisessa, kieltämättä.
Onko Hina sitten tämän, ainakin pinnallisesti tarkastellen, kovin suvaitsemattoman uskontonsa ja kulttuurinsa uhri? Kyllä ja ei. Hänen isänsä voi löytää oikeutuksen käytökseensä vaikka Aku Ankasta, mutta teko jää. Nuori nainen on menettänyt henkensä koska hänen käytöksensä ei näyttänyt isän mielestä kunnialliselta.
Franca Viola rikkoi samankaltaisen kunniallisuuskäsityksen 60-luvun Sisiliassa. Kun hänet 1965 ryöstettiin kotoaan ja raiskattiin torjutun mafiasulhasen toimesta, hän kieltäytyi menemästä raiskaajansa kanssa naimisiin; siihen aikaan nimittäin raiskattu usein naitettiin raiskaajalle, siten näet pelastettiin kaikkien kunniallisuus ja raiskaajaa ei tuomittu. Francapa ei sitten ollutkaan samaa mieltä tämän kunniakäsityksen kanssa, hän teki rikosilmoituksen ja tekijät tuomittiin. Tapahtuma aiheutti 60-luvun Italiassa pienen mediamyrskyn, ja sosiologit tekivät yhden jos toisen tutkimuksen tapauksen jälkimainingeissa. Sittemmin laki, joka "peruutti" raiskauksen, jos uhri ja tekijä menivät naimisiin, on poistettu. Niinkuin myös laki ns. "kunniamurhasta", siis laki, jonka mukaan oli ihan ookoo, jos aviomies tai muu sukulainen tappoi naisen (vaimon , sisaren, tyttären), jos tämä oli käyttäytynyt "kunniattomasti" (esim. ollut sukupuolisuhteessa avioliiton ulkopuolella). Ei kuitenkaan ole kovin kauan siitä, kun raiskattu nainen saattoi kuulla itse aiheuttaneensa raiskauksen pukeutumisellaan; muistaakseni vielä 80-luvulla luin vastaavasta tapauksesta. Ja tätä kirjoittaessani muistan tältä vuodelta useita ikäviä tapauksia, joissa mustasukkainen mies on tappanut vaimon tai tyttöystävän, enkä luule ampuvani aivan harhaan, jos päättelen sen jotenkin edelleen heijastelevan vanhakantaista omaisuus/kunniallisuuskäsitystä.
Jos italialainen yhteiskunta on siis vasta taannoin tehnyt selväksi, ettei sen laillisuuskäsitys hyväksy naisen kohtelemista miehen omaisuutena, kuinka on mahdollista osoittaa moralisoivalla sormella Hinan perhettä? Varsinkin kun lainsäädäntö tässä tapauksessa saattaa hyvinkin olla edelläkävijä yleisen mielipiteen suhteen; pohjois-italialaisille saattaa olla itsestäänselvää, että nainen on tasa-arvoinen ja itsenäinen, mutta etelässä kytee vielä monen miehen ja naisenkin mielessä kipinä, joka pitää yllä "kunnian" käsitystä.
Mitä tästä kaikesta tulisi ajatella?
Ydinkysymys on mielestäni se, että kaiken pahan alku ja juuri on ajatus "kunniasta". Siis suomeksi sanottuna, niin pitkään kun etiikka perustuu siihen "mitä ihmiset siitä sanoo", ei niin miehillä kuin naisillakaan ole mahdollisuutta todelliseen tasa-arvoisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Hina ja Franca, toinen uhri, toinen sankari. Onko oikeudenmukaisuudella varaa marttyyrikuolemiin? Mielestäni ei.
6 kommenttia:
Pyydän syvästi anteeksi haamupäivityksiä; ensin kuvaa ei meinannut sitten millään saada julkaistua ja sitten kun se julkaistui, olikin loppuosa tekstistä muuttunut aivan mystisesti osaksi jotain himputin mainosta. No nyt on kuva ja teksti oikein(paitsi vieläkin on jotain erheitä, joita en kyllä enää ryhdy korjaamaan excuse moi ja anteeksi hei) , toisin sanoen, Blogger suxors big time!
Hienoa, Sari, että otit tämän tapauksen esille. Ja olet käsitellyt asiaa perusteellisesti ja perustellen.
Mielestäni on kuitenkin ihan oikein korostaa sitä, että kunniamurha on lainvastaista Italiassa tänä päivänä siitäkin huolimatta, että tuosta lainmuutoksesta ei ole kovinkaan kauan aikaa.
Enemmänkin sitä pitäisi ottaa esille, eikä vain silloin, kun jotakin traagista tapahtuu. Itseasiassa siitä pitäisi tiedottaa maahanmuuttajille
heti kättelyssä. Vaikka Italiassa mentaliteetti ei vielä kaikkialla ole lain tasolla, lainsäädäntö ei hyväksy tappamista, olipa syy mikä hyvänsä. ¨
Maahanmuuttajien pitää voida harjoittaa omaa kulttuuriaan ja omaa uskontoaan, mutta sen pitää tapahtua vastaanottavan maan lakien puitteissa.
Kunniamurhia ja naisten tai tyttöjen sukupuolielinten silpomisia (kuten raiskauksiakaan) ei missään tapauksessa voi hyväksyä. Itseasiassa näillä asioilla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, vaan ne ovat heimoriittejä.
Asiasta voisin kirjoittaa vaikka miten pitkään, koska olen erityisen kiinnostunut monikulttuurista avioliitoista, jo omastakin takaa ja koska
toisella tyttärelläni on afrikkalainen aviomies. Hän on muslimi, mutta ei äärisellainen. Hän viettää Ramadania, ei syö porsaanlihaa eikä nauti alkoholia, mutta ei kiellä niitä tyttäreltäni.
Koska uskontokysymykset ovat monikulttuurisissa parisuhteissa ehkä isoin ongelma, olen systemaattisesti tutustumassa eri uskontoja käsittelevään kirjallisuuten.
Olen ollut mukana järjestämässä jo kahta monikulttuurisiin avioliittoihin liittyvää seminaaria Suomessa, ja kolmas on suunnitteilla ensi vuoden syyskuulle ulkosuomalaisparlamentin
istunnon yhteyteen. Itse asiassa olen aikoinaan käynnistänyt näiden seminaarien järjestämisen ja ne ovat saaneet hyvän vastaanoton.
Katsoin eilen "Turisti per caso" kolmoselta, ja siinä matkattiin Malissa ja sivuttiin juuri naisten silpomista jota ympärileikkaukseksi kutsutaan. En tiedä onko joku ihan oikeasti luullut että kyseesä on miesten ympärileikkausta vastaava toimenpide(miehillehän leikkaus saatetaan tehdä jopa lääketieteellisistä syistä), mutta ohjelmassa tuli taas esille, kuinka kyseessä on heimoperinne. Naisten asenteet ovat kuitenkin muuttuneet Malissakin (tai niin ymmärsin) ja hallituksen kampanjat eivät siten kaiu ihan kuuroille korville. Ohjelmassa esitettiin idea, että rituaali säilytettäisiin jotenkin harmittomassa muodossa, koska on itsestäänselvää, että rituaalilla sinänsä on tärkeä paikka ihmisten elämässä.Itse en tuomitse rituaaleja sinänsä, vaikken niitä oikein ymmärräkään. Eri asia on sitten se, mitä rituaalit pitävät sisällään. Mietin juuri eilen, hyväksyisinkö esim. eläinuhrit. Vaikeita kysymyksiä.
Minulle lihansyönti on rituaali.
Voitteko kuvitella että 1980-luvun lopussa länsimaiden rappio meni niin pitkälle, että englannissa nainen saattoi saada laillisesti lainan pankista ilman miehen, isän tai veljen lupaa?
Se on tätä moniarvoisuuden tuomaa mädännäisyyttä, Jäppiseni.
Naisten syyllistäminen raiskauksista on taas tulossa muotiin täällä pohjoisessa.
Taisi olla Oslon yliopiston naisproffa, joka peräänkuulutti naisten vastuuta pukeutumisestaan. Provosoivat miehiä raiskaamaan.
Kommentti koski Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa lisääntyneitä raiskauksia.
Arvaat varmaan keitä nämä raiskaajat enimmäkseen ovat.
Tuollaiset kommentit vetävät minut hiljaiseksi.
Pitääkö järjen kadota keskustelusta kun on kyse maahanmuuttajista.
Eikö voi ajatella, että raiskaaja on aina vastuussa teostaan syntyperästä riippumatta. Tuomio teon mukaan. Mikä tässä on niin vaikeaa.
t. Mies Turusta
Lähetä kommentti