Päätin valita viisi mieleistä ihan vain sen perusteella, mitkä runot pälkähtivät mieleen, syystä tai toisesta.
Tulokseksi tuli:
Aleksis Kivi: Sydämeni laulu. Ehkä se oli mielessä Arkitehtin surullisen kissatapauksen johdosta, mutta kyllä se on yksi kauneimmista runoista joita tiedän. Se puhuu siitä, miten äiti toivoo lapsen pääsevän pois tästä kavalasta maailmasta tuonelan lempeään lehtoon-luultavasti runo perustuu nälkävuosina syntyneeseen kehtolauluun; kuka tahansa äiti soisi nälkää näkevän lapsensa pääsevän pois.
Nazim Hikmet: Meristä kaunein. Hikmet kirjoittaa sopivalla paatoksella ja kuitenkin yksinkertaisesti. Nuoruuden runoutta, jota on tullut laulettuakin.
Elmer Diktonius: Lapsen uni . Sen nyt vaan osaa ulkoa. Jokaisessa meissä asuu pieni naivisti.
Hope is the thing...
Hope is the thing with feathers
That perches in the soul,
And sings the tune without the words,
And never stops at all,
And sweetest in the gale is heard;
And sore must be the storm
That could abash the little bird
That kept so many warm.
I've heard it in the chillest land,
And on the strangest sea;
Yet, never, in extremity,
It asked a crumb of me.
- Emily Dickinson
Tuon laitoin ihan kokonaan, kun sitä ei varmaan moni tunne. Jos tuo on klassista runoa, viimeiseksi laitan uuden löydön, siis runon jonka luin vasta tänään ensimmäistä kertaa:
During a War
Best wishes to you & yours,
he closes the letter.
For a moment I can’t
fold it up again—
where does “yours” end?
Dark eyes pleading
what could we have done
differently?
Your family,
your community,
circle of earth, we did not want,
we tried to stop,
we were not heard
by dark eyes who are dying
now. How easily they
would have welcomed us in
for coffee, serving it
in a simple room
with a radiant rug.
Your friends & mine.
Copyright BOA Editions, Ltd. Reprinted with permission.
Source: You and Yours (BOA Editions, Ltd., 2005).
Source: You and Yours (BOA Editions, Ltd., 2005).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti