Mitä tänään opin

Luin juuri tuossa Ritan posteja kieltenopiskelusta, ja mieleeni tuli opiskelija, joka aloitti juuri englanninkurssillani.
Nainen sanoi ensimmäisellä tunnilla keskustellessamme opiskelumotivaatiosta ja mahdollisista odotuksista, että hänellä tulee varmaan kovin paikka olemaan ääntämys. Naisen ääni kuulostaa hauraalta, mutta en siltä istumalta havainnut muuten mitään erityistä ääntämiseen liittyvää ongelmaa. Ennenkuin aloin jaaritella siitä, miten harjoitus tekee mestarin, nainen onneksi täsmensi, miksi hän jo etukäteen arveli kohtaavansa vaikeuksia.

N. 10 vuotta sitten häneltä oli löytynyt kasvain, ja leikkauksessa oli jouduttu poistamaan toinen, vasen, äänihuuli. Siis kaikki kai tietää, että äänihuulet ovat ne pienet läpsyt siellä henkitorven päässä, ja niitä kiristelemällä saa ilmaa keuhkoista puhaltaessa ääniä aikaan. Nainen oli leikkauksen jälkeen joutunut siis opettelemaan, kuinka ääni saadaan aikaan vain yhdellä äänihuulella. (Älkää kysykö minulta miten se onnistuu). Kaiken lisäksi leikkauksessa oli sattunut pieni fiba kirurgille, ja myös kielen hermot oli vähän nirhautuneet. Niinpä kieli on pikkuhiljaa surkastunut vasemmalta reunaltaan. Siis naisella on käytössä puoli kieltä ja vain yksi äänihuuli. Ja hän pystyy puhumaan niin, että tuskin mitään omituista huomaa, ellei tosiaankin äänen haurauden.

Tämä ihmenainen oli saanut terapiaa puheopettajalta, mutta suurimman työn hän oli tehnyt itse, itsestäänselvästi. Suurimman motivointitehoruiskeen hän oli saanut, kun kuntoutuksen yhteydessä oli tavannut samaan tilanteeseen joutuneita, joiden puhe vielä vuosienkin jälkeen oli epäselvää jankkaamista, ja jotka siksi olivat opetelleet muita viestintäkeinoja. Nainen oli päättänyt, että hänhän ei puhumatta koko loppuelämäänsä vietä. Ja puhui ja puhkui kunnes oppi hallitsemaan puolikkaan instrumenttinsa.

Minulle tämä opiskelija opetti ainakin yhden asian. Jos joku sanoo että hänella on vaikeuksia tai että hän on varma tulevista vaikeuksista, kannattaa kuunnella tarkkaan miksi. Joskus vaikeudet ovat paljon monimutkaisempia ja syvempiä kuin pinnallisella tarkkailulla saattaisi luulla. Toinen, niinsanotusti vanha läksy, oli tietysti naisen osoittama erinomainen tahdonvoima.

Hän on parin oppitunnin perusteella suuren haasteen edessä, kuten itse arvioikin, mutten hetkeäkään epäile, etteikö hän siitä selviä kiitettävästi. Toivon että itsekin selviän opettajana edes jotenkin kunniallisesti, ja onnistun antamaan juuri oikeanlaista tukea.

(Luulen että nainen toimii muuten oivana kannustimena koko ryhmälle; jos joku onnistuu "puolikkaana" oppimaan vieraan kielen ääntämyksen(ja nainen kyllä siihen kykenee), minä ainakin vähän häpeäisin jos en "kokonaisena" yrittäisi vähintään parastani!)

2 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Minulla on samoja kokemuksia kuin sinulla tuosta että kannattaa ensin kuunnella ennen kuin alkaa antaa lausuntoja tai neuvoja oletettuun asiaan. Sitä vaan joskus alkaa tarjota ohjeita ennen kuin toinen on sanonut mikä on tilanne ja tausta. Opiskelijoissani on ehtinyt vuosien aikana olla jos mitäkin erikoistapausta. Joillakin on oikeita esteitä tai vaikeuksia, jotkut kasaavat itse esteitä eteensä. Jos este on jykevä muuri, eihän sitä minun työkaluillani pureta. Opiskelijan on itse se tehtävä, ja lakattavasta lässyttämästä turhia, kuten että "kieli ei taivu" tai "ei tässä iässä enää opi".

Äänihuulista muuten; oletko koskaan ajatellut että ihmisellä ei oikeastaan ole yhtäkään puhumiseen tarkoitettua elintä? Niillä kaikilla on jokin muu ensisijainen tehtävä, kuten hengittäminen tai syöminen.
Oliskohan loppujen lopuksi tarkoitus että pysymme hiljaa? :D

Sari kirjoitti...

*nyökyttelee*
Juuri se, että niin monet ikäänkuin varmistelevat jo etukäteen tekosyitä miksi eivät opi, on suurin este. Ja opena olen kyllä aika hanakka neuvomaan, vaikka usein opiskelijoilla on paljon annettavaa, kun malttaa kuunnella. Usein sellaiset ihmiset, joilla on ongelmia (siis "oikeita" sellaisia)oppimisessa, ovat myös keksineet hienoja selviytymiskeinoja; niistä voi olla apua muillekin.

Juuri jollekin norsulle oli opetettu Koreassa ihmisäänteitä; ilmeisesti emme ainoastaan osaa pysyä hiljaa, vaan meidän pitää vielä väen väkisin saada muukin eläinkunta puhumaan! :)