Mitä tänään opin

Luin juuri tuossa Ritan posteja kieltenopiskelusta, ja mieleeni tuli opiskelija, joka aloitti juuri englanninkurssillani.
Nainen sanoi ensimmäisellä tunnilla keskustellessamme opiskelumotivaatiosta ja mahdollisista odotuksista, että hänellä tulee varmaan kovin paikka olemaan ääntämys. Naisen ääni kuulostaa hauraalta, mutta en siltä istumalta havainnut muuten mitään erityistä ääntämiseen liittyvää ongelmaa. Ennenkuin aloin jaaritella siitä, miten harjoitus tekee mestarin, nainen onneksi täsmensi, miksi hän jo etukäteen arveli kohtaavansa vaikeuksia.

N. 10 vuotta sitten häneltä oli löytynyt kasvain, ja leikkauksessa oli jouduttu poistamaan toinen, vasen, äänihuuli. Siis kaikki kai tietää, että äänihuulet ovat ne pienet läpsyt siellä henkitorven päässä, ja niitä kiristelemällä saa ilmaa keuhkoista puhaltaessa ääniä aikaan. Nainen oli leikkauksen jälkeen joutunut siis opettelemaan, kuinka ääni saadaan aikaan vain yhdellä äänihuulella. (Älkää kysykö minulta miten se onnistuu). Kaiken lisäksi leikkauksessa oli sattunut pieni fiba kirurgille, ja myös kielen hermot oli vähän nirhautuneet. Niinpä kieli on pikkuhiljaa surkastunut vasemmalta reunaltaan. Siis naisella on käytössä puoli kieltä ja vain yksi äänihuuli. Ja hän pystyy puhumaan niin, että tuskin mitään omituista huomaa, ellei tosiaankin äänen haurauden.

Tämä ihmenainen oli saanut terapiaa puheopettajalta, mutta suurimman työn hän oli tehnyt itse, itsestäänselvästi. Suurimman motivointitehoruiskeen hän oli saanut, kun kuntoutuksen yhteydessä oli tavannut samaan tilanteeseen joutuneita, joiden puhe vielä vuosienkin jälkeen oli epäselvää jankkaamista, ja jotka siksi olivat opetelleet muita viestintäkeinoja. Nainen oli päättänyt, että hänhän ei puhumatta koko loppuelämäänsä vietä. Ja puhui ja puhkui kunnes oppi hallitsemaan puolikkaan instrumenttinsa.

Minulle tämä opiskelija opetti ainakin yhden asian. Jos joku sanoo että hänella on vaikeuksia tai että hän on varma tulevista vaikeuksista, kannattaa kuunnella tarkkaan miksi. Joskus vaikeudet ovat paljon monimutkaisempia ja syvempiä kuin pinnallisella tarkkailulla saattaisi luulla. Toinen, niinsanotusti vanha läksy, oli tietysti naisen osoittama erinomainen tahdonvoima.

Hän on parin oppitunnin perusteella suuren haasteen edessä, kuten itse arvioikin, mutten hetkeäkään epäile, etteikö hän siitä selviä kiitettävästi. Toivon että itsekin selviän opettajana edes jotenkin kunniallisesti, ja onnistun antamaan juuri oikeanlaista tukea.

(Luulen että nainen toimii muuten oivana kannustimena koko ryhmälle; jos joku onnistuu "puolikkaana" oppimaan vieraan kielen ääntämyksen(ja nainen kyllä siihen kykenee), minä ainakin vähän häpeäisin jos en "kokonaisena" yrittäisi vähintään parastani!)