Kohta sataa. Taivas on harmaa ja tuulee puuskittain. Ripustin pyykkejä kylpyhuoneeseen ja käsissä on pyykkien tuoksu. Olin ajatellut myös silittäväni, mutta sitten tuli mieleen, että huomenna on vapaapäivä, joten tänään säästän energiaa opettamiseen. Vaikka se on kyllä ihan tekosyy, ei silittäminen vie energiaa-pikemminkin siinä saa sellaista kevyttä liikuntaa, joka vaan edesauttaa aivojen työskentelyä. Olen huomannut muutenkin, että jos aamupäivällä teen jotain erityisen raskasta fyysisesti, illan opetus sujuu paremmin.
Luulisi, ettei alkeisenglannin opettaminen vaadi suurtakaan aivoponnistusta, mutta se on minulle paljon vaativampaa kuin esim. keskustelutunnit. Kun keskustelen pitemmälle ehtineen kanssa, voin upottautua kokonaan englanninkieleen. Kun opetan alkeita, joudun pitämään aivoissa sen italiankielisenkin lohkon toiminnassa, koska ei opiskelijoille ole paljon hyötyä, jos selitän esim. kielen rakennetta vain englanniksi.
Ja joskus aivot joutuvat suurten filosofisten ongelmien keskelle, ihan yllättäen. Esim. viime viikolla vegaani ja metsästäjä aloittivat keskustelun eläinten oikeuksista. Eräs opiskelija kutsui ravintolaansa syömään, ja vegaani ilmoitti, ettei osallistu ruokailuun, jossa syödään eläinperäisiä tuotteita. Tästä kehkeytyi kiinnostava, mutta uuvuttava keskustelu, jossa oltiin jo pelastamassa kiinalaisia lapsia, mutta poika ei todellakaan tule syömään kanssamme. Kunnioitettavaa periaatteellisuutta. Muutenkin pidän tuosta pojasta kovin, hänellä on lempeä ääni ja hurja ulkonäkö susitatuointineen ja mustanpuhuvine pehkotukkineen. Ainoa asia, joka tuntui herättävän metsästäjässä kunnioitusta vegaanin olemuksessa, oli se, että hän tekee ruumiillista työtä, metalliteollisuudessa. Ilmeisesti rehellinen työ voittaa eettisen periaatteellisuuden, niin halveksivasti tuo metsästäjä puhui "yleisesti" eläintensuojelijoista ja samalla siis arvosteli vegaanipojan maailmannäkemystä.
Itse en ole edes vegetaristi, mutta luulen syynä olevan lähinnä laiskuus, ei niinkään halu syödä lihaa. Niin pitkään kun on kasvava teinipoika, joka silloin tällöin ilmoittaa tarvitsevansa lihaa ( ja uskon että se on totta) hoidan proteiininsaannin liha- ja kalaruoilla. Kun niitä on niin helppo tehdä.
Huomenna voisin tehdä kasvisruokaa, kun olen silittänyt. Huomenna näetsen, sanoi Scarlett O'Harakin, on uusi päivä.
2 kommenttia:
Itse uskon lihan syöntiin.
Kyse ei ole ainoastaan mausta tai ravinteista, vaan asenteesta.
Jos meille tulee kasvisyöjä, hänelle tehdään oma ateria.
Tiedän tasan yhden kasvissyöjän, joka laittaa vierailleen pihvit, vaikka itse syö kasvista. Siinä on asennetta.
Ihminen kai on sekaravintoa varten suunniteltu. Olen itsekin "live and let live"- asenteella toiminut näissä ruoka-asioissa, joten tuon vegaanin jyrkkä kanta hieman hämmästytti. Mutta kyllä lihan tuottaminen on eettisesti niin arveluttavaa nykyisin, että aika pitkään olen suunnitellut kasvissapuskoihin siirtymistä. En tiedä sitten, milloin tähän muutokseen lopullisesti ryhdyn. Ehkä pikkuhiljaa vaan edelleenkin vähennän tehotuotetun proteiinin käyttöä ravintona.
Parasta olisi, jos tietäisi mistä ruoka ylipäänsä on peräisin, mutta
ei sitä ihan kaiken perään jaksa koko ajan tohista. Lepsua on tämä meikäläisen eettisyys.
Lähetä kommentti