Ulkosuomalainen pitää yhteyttä kotimaahan mm. puheluin(ihan vaan mainostamatta käytän Skype-ohjelmaa, niin on ilmaista) En tosin soita kovin usein, ehkä siksi, että puhelun lopettaminen on aina kurjaa.
Isäni kertoi, että enollani oli loppuaikoinaan tapana soittaa melkein joka päivä, ja aina aihe oli: "millainen keli?" Naureskeltiin, että eipä ne meidänkään keskustelut kovin kummaisempia ole; aina melkein ensimmäinen jutunaiheemme onkin sää.
Voi kuulostaa hölmöltä, mutta minusta on kiva kuulla säätiedotteita puhelimessa, ja tiedän että myös isälle on kiva kuulla kuinka paljon täällä on lämmintä, sataako ja miten pitkällä syksy on. Kun kuulen, että ensilumi on jo tullut ja että omenat on kerätty, on se aivan eri asia kuin sääkartan pilvisymbolien jono. On aivan yhtä mukava nähdä ja tuntea ja haistaa maisema sielujen silmin sääkuvausten kautta, kuin kuulla mitä tutuille kuuluu. Säätiedotus on kotimaiseman kuulumiset!
Olkoon vaan sää small-talkin ikiaihe; minulle se on syvällistä syvällisempää kommunikointia!
Puolipilvistä, 22 astetta celsiusta, tyyntä.
...melkein tekee mieli lisätä "itä kaakko kaksi".
Lisäys: Lisäsin jutun alkuun kuvan viime sunnuntain retkeltä ja kuvablogissa on myös pari kuvaa ; kävin katsomassa kolmen muun suomalaisleidin kanssa tulevan pikkujoulun juhlapaikkaa. Puutarhassa on uima-allaskin; tottakai se kirvoitti meissä ajatuksen telttasaunan pystyttämisestä joulujuhliin. Ehkä se jää kuitenkin toteuttamati.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti