Tavallaan runossa, -tekstissä on ristiriitaakin, vaiko ei? Jos haluan pyyteettömästi tarjota ystävälleni viimeisillä pennosilla kahvit -pelkästä ilosta hänet tavatessani, onko väärin sanoa, tai olla kertomatta totuutta, sitä että nyt uhraudun mielelläni sinun vuoksesi, ettei minulla ole enempää rahaa ja jään itse ilman. Taas jos häpeän rahattomuuttani, sanon, että join juuri, ettei itselleni nyt maistu, onko se ylpeyttä? Täytyypä miettiä asiaa tarkemmin, mutta nämä ajatukset nousivat mieleeni ensin. :) Tämä teksti
Nyt jäi lopusta pari sanaa täydentämättä, mutta ajattelin kai vielä kirjoittaa lisäykseksi, että tämä ko. teksti pistää pohdiskelemaan juuri tuota ylpeys-otsikon merkitystä tässä. Tuo -en kerjää tietysti viestii ylpeydestä, alistumattomuudesta. En muista äkkiseltään lukeneeni ko. kirjaa.
Yritin kuvata juuri sellaista ylpeyttä, jota ei välttämättä näe käytöksestä; ikäänkuin sisäistä ylemmyydentunnetta (minä en kerjää, kuten jotkut, olisin voinut lisätä) Sitä, ettei halua omien vaikeuksien näkyvän ulospäin, ei siksi, että ei haluaisi tuottaa muille huolta, vaan siksi, että pelkää ylpeytensä tahraantuvan.
Vastaan tässä sinulle Iineksen kommenttilaatikossa olleeseen ihmettelyysi mielipiteistäni. "Olen aika hämmästynyt Leonooran kiukkuisesta purkauksesta, koska en todellakaan näe mitään yhteyttä lesboparien ja lasten pahoinvoinnin välillä. Toinen kummastuksen aihe on väite siitä, että ihminen valitsee seksuaalisen suuntautuneisuutensa. Ehkä olen kokemuspiiriltäni rajoittunut, mutta en ole vielä tavannut yhtään homoseksuaalisesti suuntautunutta, joka olisi valinnut seksuaalisuutensa; eri asia on valita elämäntyyli, siis se, elääkö suuntautumisensa ilmi vai ei."
No en kyllä aivan yks yhteen liittänyt vain lesboparien ja heidän lastensa pahoinvointia.
En vain todellakaan pidä eräistä piirteistä lesbokulttuurissa, niin kuin en monissa muissakaan kulttuureissa, ihmisissä tai eläimissä, ja se oikeus minulla kaiketi lienee. Seksuaalisten vähemmistöjen puolestapuhujia sentään näyttää olevan ihan kiitettävästi! En jatka tätä keskustelua enää, koska minulla ei ole mitään uutta sanottavaa, eikä myöskään tarpeeksi tutkimustulostietoa tai muuta faktaa joihin voisin tukeutua. Mutu-tuntuma on aina omien kokemusten kautta yleistävää, sitä en nyt enää jaksa vääntää tästä aiheesta. Kiitos ajatuksistasi.
No se nyt vielä puuttuisi, ettei omia mielipiteitään saisi julkituoda, varsinkin, jos ne ovat ristiriidassa omieni kanssa! Olin vain kovin kummastunut, kun kommenttisi kuulosti niin kiukkuiselta, aivan kui sinulla olisi jotain hampaankolossa. Jokainen tottakai muodostaa mielipiteensä omista lähtökohdistaan.
6 kommenttia:
Ihan niin kuin minun mieheni. Hän haluaa aina tarjota kaikille. Erityisesti Suomen reissuillamme. En tiedä onko se ylpeyttä vai mitä se on.
Tavallaan runossa, -tekstissä on ristiriitaakin, vaiko ei?
Jos haluan pyyteettömästi tarjota ystävälleni viimeisillä pennosilla kahvit -pelkästä ilosta hänet tavatessani, onko väärin sanoa, tai olla kertomatta totuutta, sitä että nyt uhraudun mielelläni sinun vuoksesi, ettei minulla ole enempää rahaa ja jään itse ilman.
Taas jos häpeän rahattomuuttani, sanon, että join juuri, ettei itselleni nyt maistu, onko se ylpeyttä?
Täytyypä miettiä asiaa tarkemmin, mutta nämä ajatukset nousivat mieleeni ensin. :)
Tämä teksti
Nyt jäi lopusta pari sanaa täydentämättä, mutta ajattelin kai vielä kirjoittaa lisäykseksi, että tämä ko. teksti pistää pohdiskelemaan juuri tuota ylpeys-otsikon merkitystä tässä.
Tuo -en kerjää tietysti viestii ylpeydestä, alistumattomuudesta.
En muista äkkiseltään lukeneeni ko. kirjaa.
Yritin kuvata juuri sellaista ylpeyttä, jota ei välttämättä näe käytöksestä; ikäänkuin sisäistä ylemmyydentunnetta (minä en kerjää, kuten jotkut, olisin voinut lisätä)
Sitä, ettei halua omien vaikeuksien näkyvän ulospäin, ei siksi, että ei haluaisi tuottaa muille huolta, vaan siksi, että pelkää ylpeytensä tahraantuvan.
Vastaan tässä sinulle Iineksen kommenttilaatikossa olleeseen ihmettelyysi mielipiteistäni.
"Olen aika hämmästynyt Leonooran kiukkuisesta purkauksesta, koska en todellakaan näe mitään yhteyttä lesboparien ja lasten pahoinvoinnin välillä. Toinen kummastuksen aihe on väite siitä, että ihminen valitsee seksuaalisen suuntautuneisuutensa.
Ehkä olen kokemuspiiriltäni rajoittunut, mutta en ole vielä tavannut yhtään homoseksuaalisesti suuntautunutta, joka olisi valinnut seksuaalisuutensa; eri asia on valita elämäntyyli, siis se, elääkö suuntautumisensa ilmi vai ei."
No en kyllä aivan yks yhteen liittänyt vain lesboparien ja heidän lastensa pahoinvointia.
En vain todellakaan pidä eräistä piirteistä lesbokulttuurissa, niin kuin en monissa muissakaan kulttuureissa, ihmisissä tai eläimissä, ja se oikeus minulla kaiketi lienee.
Seksuaalisten vähemmistöjen puolestapuhujia sentään näyttää olevan ihan kiitettävästi!
En jatka tätä keskustelua enää, koska minulla ei ole mitään uutta sanottavaa, eikä myöskään tarpeeksi tutkimustulostietoa tai muuta faktaa joihin voisin tukeutua. Mutu-tuntuma on aina omien kokemusten kautta yleistävää, sitä en nyt enää jaksa vääntää tästä aiheesta.
Kiitos ajatuksistasi.
No se nyt vielä puuttuisi, ettei omia mielipiteitään saisi julkituoda, varsinkin, jos ne ovat ristiriidassa omieni kanssa!
Olin vain kovin kummastunut, kun kommenttisi kuulosti niin kiukkuiselta, aivan kui sinulla olisi jotain hampaankolossa. Jokainen tottakai muodostaa mielipiteensä omista lähtökohdistaan.
Lähetä kommentti