Kylmä objekti

Silloin tällöin kaukaa pohjoisesta korviini kantautuu uutinen naisjärjestöistä, jotka ovat ilmaisseet hiiltymisensä jonkun vaatemainoksen johdosta. Yritän muistella, miltä tuntuu tuohtua seksistisestä ja naista halventavasta mainoksesta, ja jostain menneisyyden hämärästä kohoaa pieni närästyksenpoikanen kuin kupla mutaisen lammen pohjasta.

Nykyisen kotimaani mainosmaailmassa on nimittäin poikkeuksellista nähdä tuotos, joka ei olisi seksistinen tai käyttäisi naista objektina. Mutta mainosmaailma ei ole suinkaan irrallinen osa yhteiskuntaa, vaan se vain toimii samoilla luonnonlaeilla. Nuoret naiset ovat pikkuhiljaa hyväksymässä sen luonnonlain, että emansipoitunut nainen käyttää keinoa mitä hyvänsä tullakseen ekonomisesti riippumattomaksi, ja paras (usein ainoa) tapa tulla rikkaaksi on joko periä rahaa tai naida rahaa.
Jos edellinen epäonnistuu, mahdollisuudet myös toiseen kaventuvat, paradoksaalisesti. Mutta ei hätiä mitiä, kaikki ei ole menetetty. Kunnianhimonsa voi vielä kohdistaa siihen, että tulee kuuluisaksi. Jos on kuuluisa, voi joko ansaita itse rahansa tai sitten onnistua siinä rahan naimisessa.

Kuuluisaksi tullaan televisiossa. Televisioon pääsee, kun on valmis riisuutumaan. Eikä riisuutuminen tapahdu tuottajan työpöydällä, (tosin sekin voi auttaa) vaan julkisesti. Riisuutumaan voi mennä johonkin televisio-ohjelmaan, jossa nuoren naisen rooli on heilutella sääriään musiikin tahdissa; jos tätä on vaikea kuvitella siellä skandinaviassa, otettakoon malliksi vanha kunnon taikurin avustaja, vain sillä erotuksella tietenkin, että taikurin avustaja tekee jotain. Tällaista säärien heiluttelua voi tehdä tietokilpailun, jalkapallo-makasiinin, huumoriohjelman tai oikeastaan melkein minkä tahansa televisio-ohjelman puitteissa, poikkeuksena ehkä sunnuntain suora lähetys messusta.

Kun sitten on riisunut, voi riisua lisää! Voi tehdä kalenterin, jossa esitellä niitä puolia ammattitaidosta, jotka valitettavan sensuurin vuoksi jäävät 'piiloon' televisioruudulla. Näitä puolia (mieluiten sekä etu- että takapuolia) esiteltyään kalenterissa voi palata television keskusteluohjelmaan selittämään, miksi on tehnyt kalenterin ja kuinka taiteellinen se on ja kuinka tarkoituksena on jättää aikaisempi ura säärenheiluttelijana ja opiskella näyttelemistä ja näytellä jossain fictionissa*(sanotaan fiksön).
*Fiction tarkoittaa televisiosarjaa, jossa näyttelevät entiset säärenheiluttelijat jonkun onnekkaan oikean näyttelijän rinnalla.

Vaikka nyt ei sitten pääsikään siihen fiksöniin asti, on mahdollisuus roikkua Milanon ja Rooman pintapaikoissa ja tunkea jonkun jalkapalloilijan tai muun miljonäärin kainaloiseksi kanaseksi, ehkä osin siksi, että mies saattaa tunnistaa 'ammattitaitoisen' tytön jo vanhana tuttuna pukuhuoneen/kylppärin seinältä tai jalkapallo-makasiinin takahuoneesta.

Jos hyvin käy, jalkapalloilija (harvemmin muu miljonääri) päättää mennä naimisiin.

Ja mistäs minä olinkaan puhumassa? H&M:n mainoksestako?
Rento kissa esittelee ammattitaitoaan.

12 kommenttia:

Paperivuorineuvoksen pakinat kirjoitti...

En taitaisi tuota selkeämmin sanoa. Heh, heh. D:- Ei vaan mun nuoruudessa ollut tuollaista, kun televisio keksittiin!

minh kirjoitti...

Maurizio Pagnussat ja hänen kolme sääriäheiluttelevaa tietokilpailuavustajaansa, ihan mahtavaa!

Hyvä kirjoitus, kiitos kun mainostit blogissani. Minähän hyydyin kesken, olisi pitänyt vielä kirjoittaa mainosten, musiikkiteollisuuden yms. seksilläratsastamisesta:)
-minh-

Leonoora kirjoitti...

Itse olen jo kyllästynyt ko. aiheeseen, koska tällaisia naisia on ollut ja tulee olemaan ilmeisesti aina. Minä en voi yksinäni viedä jokaista erikseen saunan taakse...hehehh.
Lypsäkööt tyhmiä niin paljon kun vain saavat irti, ja varsinkin miljonääreiltähän liikenee pätäkkää vähän muillekin jakaa.
Tällaiset julkkisbarbit ovatkin kenties ilmeisesti viisaampia kuin monet meistä moraalin vartijoista olettavat.
No joo, en pysty hyväksymään naisen esinellistämistä, mutta minkäs teet?

Kissa sulkeutuu suosioon. Mikä suuri luottamuksen osoitus häneltä sylissäpitäjälle!

Sari kirjoitti...

Kiitos kiitos.

Tuo kavereitten kissa on kuin pehmolelu: antaa vanuttaa miten vaan ja tuntuu ylipainoisena sylissä lähinnä karvaiselta säkiltä.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Kateista.

Siinä sivussa että serkkuni sai tyttären ja pikkuserkkuni tyttären tyttären, Elviran, liki unehtui, että omaiseni katti, Robert VI kuoli viikonloppuna kunnioitettavassa 22 vuoden iässä.

Edellisenä päivänä se oli vielä tullut emäntäänsä vastaan ovelle, puskenut saappaan ja nuuhkaissut fifin-pyörää, mutta kaatunut sitten, eteisen lattialle.
Siitä se oli nostettu koriinsa ikkunan vierelle, oli siinä kehrännyt, kunnen oli nukkunut, kenties uneksinut.

Robert VI Ciskoska Groznyi de la Croix af Uffestadt oli Gitta-Fatima della Verden, kissan, jonka minä sain valita löydettyäni kissan pesän varastosta, keväällä 1967, seuraaja ja jälkeläinen seitsemännessä polvessa.

Outoa.
En ole tullut ajatelleeksi pitkään aikaan, miten tuon viheriän kissan suku on nivoutunut klaaniimme 40 vuoden ajan.

Sari kirjoitti...

Jäppinen, aina puhutaan renessanssi-ihmisistä, mutta sinä olet barokkia!

Katja kirjoitti...

Ei tässä kenenkään moraalia vahdita, tulee vain paha mieli pikkutyttöjen puolesta kun jo pienestä näkevät että setä puhuu tärkeitä - täti nakuna. Vedin palkokasvin nenääni silloin kun Bruno Vespan lähetyksessä oli pääministeri puvussa ja missitalia uimapuvussa, molempia nolotti...

Sitten mennään johonkin henkkaan ja maukkaan ostamaan napapaitoja, se on Italiassa emansipaatiota. Arvaas tekikö mieli huikata tytöille halloweenina autonikkunasta että oli tarkoitus pukeutua noidiksi, ei huoriksi :) Säästin kommenttini, tuskin olivat vielä loppuunkäsitelleet suhdettaan oman ruumiin ja seksuaalisuuden kanssa.

Sari kirjoitti...

Niinpä!

Omituista on minusta ihan terveyskasvatuksen kannalta se, että ehdoin tahdoin hankitaan virtsatientulehdus, kun on alavatsa ja -selkä paljaana toppatakista huolimatta. Joillakin kun housut eivät ylety edes peittämään häpyä, ja pitää siksi ajella karvoitusta...on aikoihin eletty, pääsee sanomaan.(Ei kai 70-luvulla lannehousut ihan noin liioiteltuja olleet)
Usein äidit eivät sano mitään, koska itsekin käyttävät lannehousuja ja napapaitaa. Sitten juostaan kai gynekologilla yhdessä, äiti ja tytär.
(tämä ei ole mutua, tuttava lääkäri kertoi että virtsatietulehdustapausten määrä on , yllätys yllätys, noussut viimeaikoina kohisten)

nimim. kun olin lapsi minun äitini käski laittamaan paidan housujen sisään ettei tule 'pissatautia'

Petja Jäppinen kirjoitti...

Ensin.
Mystifioimalla alastomuutta, me seksualisoimme sen ja sen jälkeen likaamme sen häpeämällä sitä.

Minä en ole koskaan tuntenut ylpeämpää naista kuin isoäitini. Hänen ylpeytänsä oli kovaa ja kirkasta ja leikkasi aikaa kuin kuuma huhu häpeää.

Ikänsä hän kulki alasti saunasta kylän läpi rantaan. Hän oli tehnyt sen 16-vuotisna morsiamena ja teki 62-vuotiaan 19-lapsen äitinä.

Se oli hänen ruumiinsa ja hänen kylänsä, eikä hänellä ollut mitään hävettävää kenenkään edessä.

Ja minä muistan, kuinka minun lasna ollessa kuljimme serkkuin kera sen sen seitsemän enon perässä, kaikki alasti, kylän läpi valtatien vartta saunalta uimarantaan.
Meidän kylä ja meidän ruumiit. Hypätköhön pöyrälle ken on paree...

Sari kirjoitti...

Suomalaisen sauna-alastomuuden soisi leviävän kulttuurina kaikkialle.
Ei tarvitsis viljellä tirkistelykulttuuria, joksi tämän italialaisen (valtakulttuurin) koen näine säärienheiluttelijoineen.

Mieheni on poikkeus. Hän on naturisti minuunkin verrattuna.

Leonoora kirjoitti...

Juuri niin, miten saataisiin muutos siihen, että ihmisen paljas iho kokisi inflaation markkinamielessä. Mitä jos kaikki Tv:ssä kävelisivätkin ilman vaatteita? Heheh! Tietysti se ottaisi jonkin aikaa kun ihmeteltäisiin, kauhisteltaisiin vastustettaisiin, mutta vähitellen opittaisiin näkemään millaisia ihmiset ovat ilman vaatteita. Eivät ihan samanlaisia, mutteivät lopujen lopuksi niin kovin erilaisiakaan. Ja erilaisuushan on vain rikkautta! :)

Petja Jäppinen kirjoitti...

Eihän iho koskaan voi menettää sitä markkina-arvoaan, sillä se markkinamekanismi perustuu niin syvälle ihmisyyteen.

Japanilaisessa kulttuurissa alastomuus ei ole häpeällistä, mutta asiaton katsominen on. Mm. erään tuttavan japanilainen opettaja oli riisuuntunut luokan edessä, kun se oli luennon aiheen kannalta tarpeen.

Olen jälkeen päin oivaltanut, että tuo alastomuus oli sukulaisteni osalta myös haaste. Ei sitä muut tehneet sillä kylällä, sillä alleviivattiin sitä, keitä me olimme.