Arvoriihi

Kuvitellaan, että lähimmäisesi on hengityskoneen varassa, mutta selväjärkinen. Ei siis mikään vihannes. Kuvitellaan että hän haluaa sinun vetävän töpselin seinästä. Kuvitellaan, että hän poliittisena toimijana ilmaisee tuon halunsa myös julkisesti, kirjoittamalla presidentille kirjeen, jossa perustelee valintaansa ja pyytää armokuolemaa.

Syntyy keskustelu. Jotkut paheksuvat moisen tilanteen "politisoimista", jotkut ovat tyytyväisiä, että aiheesta puhutaan julkisesti ja asiallisesti, koska lainsäädännössä on nukutuslääkärin kokoinen aukko.
Mutta KAIKKI TIETÄVÄT. Mitä tahansa päätätkin, teet sen julkisesti.

Vetäisitkö töpselin nyt, kun asia on julkinen? Olisitko vetänyt töpselin, kun vain sinä ja läheisesi tiesivät siitä?

Vaikka vuoden loppu onkin vain merkki siitä, että entisestä kalenterista on sivut lopussa, on aina hyvä hetki tehdä pientä inventaariota omista arvoistaan.


Piergiorgo Welbyn Blog
Hänen hengityskoneensa töpseli vedettiin joulun alla.


Immaginiamo che una persona cara viva solo grazie a un respiratore, ma sia lucida. Non un vegetale, per intenderci. Immaginiamo che lui voglia che tu stacchi la spina. Immaginiamo che, siccome lui è un attivista politico, esprima la sua volontà anche in pubblico, scrivendo una lettera al Presidente della Repubblica, dove espone le ragioni della sua scelta e chiede l'eutanasia.

Nasce una discussione. Alcuni disprezzano che si faccia politica su una situazione così delicata, altri sono contenti che se ne parli pubblicamente e seriamente, perché nella legislazione esiste un buco grande quanto un anestesista.
Ma TUTTI SANNO. Qualsiasi cosa tu decida, lo farai pubblicamente.

Adesso staccheresti la spina, quando la cosa è diventata pubblica? L'avresti fatto, quando lo sapevate solo tu e la persona cara?

Anche se la fine dell'anno significa solo che le pagine della vecchia agenda sono finite, è sempre un buon momento per un inventario dei valori.

3 kommenttia:

Leonoora kirjoitti...

Tuosta tapauksesta uutisoitiin täälläkin. Vaikea asia ottaa kantaa, kun ei tunne tapausta henkilökohtaisesti, eikä ole asianomainen.
Olen itsekin vakavasti miettinyt vaihtoehtoja, jos esimerkiksi saisin tiedon sairastavani ärhäkkää syöpää, kävisinkö läpi kaikki voimia vievät hoidot, vai antaisinko elimistön tehdä itse omat valintansa, oli lopputulos mikä tahansa. Näitäkin on hyvä joskus pohtia tykönänsä, sillä syöpien esiintyminen ei ilmeisesti ole vähenemään päin.

Anonyymi kirjoitti...

Suomessa on ollut kampanja vanhusten itsemurhista. Kuulemma joka toinen päivä joku vanhus tekee itsarin, ja kun vähän räknäsin se ei riitä ollenkaan, vaan että sillä olisi jotakin kansantaloudellista merkitystä, pitäisi päästä ainakin 100 kertaisiin määriin.

Asenteita pitäisi rukata, mutta minä en osaa sanoa, miten niihin saataisiin nopea muutos.

सारी kirjoitti...

Ongelma syntyy siitä, että hoidon lopettamisesta päättää itse potilas (mistä tahansa hoidosta saa kieltäytyä), mutta jos hengityskoneen pysäyttää, on seurauksena kiduttava tukehtumiskuolema, joten tarvitaan nukutuslääkitys, jotta voi kuolla kärsimättä. Siis tarvitaan aktiivista apua, joka puolestaan voitaisiin luokitella eutanasiaksi, siis laittomaksi.

Welbyn tapauksessa lääkäri saattaisi teoriassa saada 15 vuoden tuomion, jos todettaisiin hänen toimineen aktiivisesti kuoleman edistäjänä antaessaan kipuun rauhoittavia. Aika kinkkistä.
On vaikea paikka lääkärille joutua kuolemanenkeliksi.
Saatikka omaiselle.