Tältä näyttää piirakat yön yli jääkaapissa muhittuaan; ehkä lämmitän ne, ennenkuin vien ne juhliin...kylminä ne on jotenkin hellyttävän ruppuisia.
No niin, ensimmäinen (ja ehkä tärkein) jouluruoka on pakastimessa. Maistiaisia saadaan tänään, kun mennään suomalaisten pikkujoulu-glögeille, jonne uhraan osan noista karjalaisista riisiruisravioleista. Eilen menikin melkein koko päivä tuossa projektissa, kun ensin piti käydä ostamassa keskustan ruokatorilta ruisjauhoja. Siihen tuhraantui taas tuntikausia, kun eihän sieltä malta lähteä ihan het'.
Kotiin päästyäni varasin kaiken tarpeellisen jo pöydälle, kun huomasin, että vehnäjauhotkin on lopussa. Piirakoita ei vaan voi tehdä ilman vehnäjauhoja, taikinaan ei tule tarpeeksi sitkoa, joten ei auttanut muu kuin kipaista lähikaupassa.
Sitten olikin jo ruoka-aika, joten homma piti keskeyttää ruokailun ja ruokalevon ajaksi.
Tätä se hyvä organisointi teettää. Puolustukseni voin sanoa, että riisipuuron sentään olin jo tehnyt edellisenä päivänä, joten ei siinä piirakkamaratonissa sitten lopulta kauaa mennyt.
Taikina rullataan pastakoneella ohueksi levyksi, josta leikataan sopivalla purkinkannella lettuja; ne täytetään ja rypytetään.
Toinen kun pyörittää pastakonetta ja toinen täyte-rypytys systeemiä, sujuu homma aika kivuttomasti. Ja kolmas ja neljäs voivat sitten hoitaa paistamista, kissan karkottamista keittiöstä, tietokoneella pelailua ja lehden lukemista...
Pinna ei palanut kuin kerran (minulta) ja kissa ei ehtinyt tehdä muuta tuhoa kuin läpäistä tassulla yhtä piirakkaa, joten kivaa, huisaa, jouluna syödään piirakoita ja munavoita!
5 kommenttia:
Hei, Sari,
oliko se Sisu-Seuran pikkujoulu, vai jokin ihan yksityinen juttu. Sisu-seurahan on toiminut jonkin aikaa siellä Emiliassa.
Sisuseurahan on Italian suomalaisyhdistyksistä nuorin, äskettäin perustettum ja toimii siellä Emiliassa.
No just meidän Sisu-seurasta oli kyse!
Oli ihan leppoisaa, laulettiinkin, mitä muistettiin. Jonkun (köh) piti tuoda laulun sanoja, mutta unehtuivat...
Pikkuhiljaa tässä alkaa tutustua muihin suomettareihin, ja varsinkin ulkosuomalaisten lapsille on olla yhteydessä muihin suomenkielen taitoisiin.
Kauniita ja varmasti herkullisia nuo piirakat! Ennen vanhaan leivoin niitä useinkin, erityisesti kesämökilläni leivinuunissa...
Kiitos kehuista, mulla on ollut maailman paras opettaja.
Oi,kun olisikin kunnon leivinuuni. Kaasu-uuni on jotenkin...epämääräinen. Aina ei tiedä, palaako vai paistuuko ollenkaan, ainakin meidän uunissa.
Poika valitti kotikaasu-uunia. Sanoi että duunissa sellainen toimii, mutta kotiuunit on niin epämääräisiä.
Lähetä kommentti