Vi capita, mentre state correndo in macchina nel buio ascoltando Miles Davis, di sentirvi un personaggio in un film francese? In uno di quei film di anni sessanta con le donne che sono simpaticamente nevrotiche ma belle e gli uomini portano occhiali con la montatura pesante, stile...anni sessanta?
A me sì.
Sattuuko teille, että ajaessanne pimeässä kuunnellen Miles Davisia, teistä tuntuu kuin olisitte henkilö ranskalaisessa elokuvassa? Sellaisessa kuusikymmentäluvun elokuvassa, jossa naiset ovat sympaattisen neuroottisia mutta kauniita ja miehillä on sellaiset raskassankaiset silmälasit, tyyliltään...kuusikymmenlukua?
Minulle joo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti