Ystävä

mentiin potkurilla kouluun
ja laulettiin:

tylsyy, tylsyy potkuri
kun ei me nyt tiedetä
missä onpi jäätikkö
missä ei oo jäätikkö

se oli meidän salaisuus

sitten tuli suurempia
kipeämpiä

8 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Ne oli niitä aikoja kun ekoja ystävyyssuhteita solmittiin. Omalla tavallaan huoletonta aikaa, mutta kuitenkin jo oli huoliakin. Kiva runo. Rento meno :)

Anonyymi kirjoitti...

Nostalgiaa. Kukapa enee ees potkurilla....tietääkö nykynuuoet mikä se on?

Allyalias kirjoitti...

Herttainen runo. Tuolla lailla se ystävyydessä menee.

Anonyymi kirjoitti...

Ystävyydessäkin luistaa ja karraa. Joskus on hyvä voidella.

सारी kirjoitti...

Kyllä maalla lapset vielä menee potkukelkalla kouluun.

Tuon potku-laulun sävelmä oli muuten "Heikko-peikko", en tiedä muistaako kukaan sellaista lastenohjelmaa.
Sanoitus oli yhteistyötä.
Kuten moni muukin hieno juttu.

sahrami kirjoitti...

Minä muistan Heikko-peikko -ohjelman. :) Laulun säveltä en kyllä nyt saa päähäni, mutta varmaan tunnistaisin sen vieläkin.

Tosi kiva tunnelma tässä runossa.

Minusta oli lapsena hienoa, kun potkukelkan jalakset löivät hiekalla alamäessä kipinää. :)

sahrami kirjoitti...

Meidän lapsilla muuten on pikkuinen potkukelkka. Se on kätevä muun muassa luistinradalla, varsinkin siinä vaiheessa kun vasta opettelee pysymään pystyssä. :)

Minulla liittyy potkukelkkaan monia mukavia lapsuusmuistoja.

सारी kirjoitti...

Mekin vietiin aina potkukelkka luistinradalle! :)

Eikös potkruista ole ihan sellainen sporttimallikin olemassa. Kyllä sillätavllisellakin pääsee sopivalla kelillä nimittäin ainakin yhtä lujaa kuin polkupyörällä.