Tuttua. Varmaan ensimmäinen kerta kun näen että joku kirjoittaa runon taskuun jääneestä nenäliinasta. Ovela tapa kuvata surua jonkin näin sinänsä mitättömän, arkisen tapahtuman kautta.
No mustassa on kaikki värit, sininen siinä nenuliinassa ja punaisen pomppasi otsikkoon. Suruako se oli. Liia konkreettisesti ajattelin opettelevia murkkujani joiden pitää kaikki kantapään kautta saada selville.
6 kommenttia:
Punainenhan tuo on, tuo sininen.
Tuttua. Varmaan ensimmäinen kerta kun näen että joku kirjoittaa runon taskuun jääneestä nenäliinasta. Ovela tapa kuvata surua jonkin näin sinänsä mitättömän, arkisen tapahtuman kautta.
Helanes, tuo otsake on vähän kuin se vanha testi, jossa pitää sanoa tekstin väri, ei se, mitä on kirjoitettu. Onnistuit! ;)
Kirsti, kiitos.
No mustassa on kaikki värit, sininen siinä nenuliinassa ja punaisen pomppasi otsikkoon. Suruako se oli. Liia konkreettisesti ajattelin opettelevia murkkujani joiden pitää kaikki kantapään kautta saada selville.
Musta mekko suljetaan kaappiin ja käteen jää surun merkkinä pesussa sinistynyt paperinenäliina. Arkisen banaalia ja niin koskettavaa. Hieno runo.
Genoveeva, tottakai teksti on avoin tulkinnoille, varsinkin jos se on niin "minimalistinen" kuin tuo oma riipustukseni.
Tuima, kiitos.
Joskus on se oikea aika laittaa mekko komeroon ja painaa ovi tiukasti kiinni.
Lähetä kommentti