Omituinen olento

Iines osallistui meemiin, jossa pitää listata kuusi omaa omituisinta omituisuuttaan. On tainnut tämä(kin) meemi kiertää jo tovin, kun ainakin miulla on sellainen aavistuksenomainen tunne, että olen saattanut tähän jo joskus osallistua. Eilen illalla en saanut yhtään omituisuutta mieleen, eikä tänä aamuna tilanne näytä yhtään sen omituisemmalta.

Ehkä omituisuuksia pitäisikin kysyä muilta?
Tässä nyt sitten jotain:

1. Hymähtelen lukiessani.

2. Aloitan joskus jutun, jätän sen kesken...ja siihen se jääkin. Luultavasti ajattelen jo ihan muuta.
(Tästä olen vain osittain itse tietoinen; kai luotan liikaa telepaattisiin kykyihini)

3. Olen aina reilusti etuajassa; inhoan myöhästymistä, koska haluan aina tehdä kaiken rauhassa.
(tämä on varsinkin italialaisessa kulttuurissa todella omituista käytöstä)

4. En pidä puhelimessa puhumisesta.

5. Suljen yleensä kaikki ne ohjelmat, joita en juuri sillä hetkellä käytä; en pidä siitä, että paljon ikkunoita on kerralla auki, tai että alareunassa on nappulaa paljon rivissä. Tämä aiheuttaa aika paljon turhaa ohjelmien eestaas avaa-sulje rämppäämistä. Mutta en voi sille mitään. En myöskään pidä auki kerrallaan kuin maksimissaan kolme nettisivua. Ja taas rämppään eestaas ihan turhaan...mutta olen yksinkertainen ihminen, ja pidän selkeistä jutuista.

Äh. Siinä kaikki. Kuudes kai on sitten se, että pidän listoista, joissa pariton määrä juttuja...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on kai syntymässä jäänyt trauma, joka pätkäthää aamulla päälle.
Aamiaisella pitää syödä hopeisilla ruokailuvälineillä.

सारी kirjoitti...

Siis iskikö joku sinua teräksisellä haarukalla reiteen?
Kumma trauma.

Hopeisia aterimia pitääkin kyllä käyttää jatkuvasti, muuten ne tummuu ja sitten saa olla koko ajan kiillottamassa.

Anonyymi kirjoitti...

Itse asiassa luskoitten pitää olla aamiaisella hopeaa.

Ja hopean pitää olla tummunutta.