Mikrokosmos

mennään apinaravintolaan
tilataan olutta ja kanakori
liian suolaisia perunoita
katson käsiäsi
kun ne poimivat leivitetyn kananlihan
juot olutta ja silmiäsi kirvelee

mikään ei tämän pöydän maailmassa ole oikein
ei edes se hiljainen nauru, jota tihkuu bambuseinän takaa
kuin kaasu

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No niinpä ollaan kapakassa täälläkin,. En ole itse asiassa Kosmoksessa koskaan juonut mitään.... muuten kyllä varmaan samoissa tunnelmissa ;-)
hieno runo tämä sinun.

genoveeva kirjoitti...

siis genoveeva tää anonyymi

SusuPetal kirjoitti...

Jotenkin tämä oli niin surullinen, että ihan kipeää teki.

Leonoora kirjoitti...

Halitset runontekemisen, sen olen todennut jo monta kertaa.
Niin nytkin. Yllätyksenä tuo hieno lopetus naurun kasvamisesta.

Leonoora kirjoitti...

No voi sun, sanonko mikä!
Täytyisi ensin pestä silmälasinsa, ennenkuin lukee toisten tekstiä, ja kun siitä rupeaa kommentteja rustaamaan...No aina hauskaa olla pittää hehehhe!

Sari kirjoitti...

Kiitos palautteesta!
Leonoora, ei sitä aina voi linssejä niin puhtaana pitää...:)

Sari kirjoitti...

Susupetal; tässä kävi niin, että hämärästä muistikuvasta kehkeytyi runona alkuperäistä tapahtumaa paljon synkempi; aika jännää että aistit tässä ne mustat sävyt, en ollut kovin varma siitä, miten lopputuloksen voisi tulkita.

allyalias kirjoitti...

Minulla tuli heti sellainen olo, että minulle on käynyt noin, minusta on joskus tuntunut tuolle. Tämä on hyvä!

Cleome kirjoitti...

Pidin tästä!