Hello kortti

Sain uuden lompakon, kun A ei huolinut Nonnan lahjoittamaa Hello Kitty-lompakkoa. (Hänellä onkin mainio vanha lompakkoni, jota himoitsi vuositolkulla, kunnes hyväsydämisenä ihmisenä sen hänelle lahjoitin).
Hello Kitty-lompakko on todella hieno muuten(katsokaa vaikka kuvasta), paitsi että eräänä lauantai-iltana ruokaostoksilla sain huomata, että korttitaskun sisälle piilotettu niitinpää oli raapinut pankkikorttini pilalle. (En saanut sitten ostettua ruokaa sillä kertaa, mikä vähän harmitti; ajoin satasta kotiin hakemaan käteistä, tulin takaisin minuutti ennen sulkemisaikaa ja pyysin saada maksaa ostokseni, mutta kassa ehdotti, että menisin noin 600 metriä pitkän jonon hännille, joten annoin olla).

Meninpä sitten pankkiini joka oikeasti on posti, ja pyysin saada uuden kortin. Virkailija vaikutti hieman vastahakoiselta (hän oli nähtävästi uusi lisä jo ennestään ehoisaan virkailijajoukkoon*, eikä osannutkaan sitten tehdä hakemusta yksin),mutta hänen pelottelustaan "se tulee sitten vasta viikon päästä" huolimatta(siis luuliko hän että olisin halunnut siirtää jostain syystä kortin saamista vielä kauemmaksi tulevaisuuteen?) pysyin kannassani ja sain hänet lopulta laatimaan sen korttihakemuksen.

Kun sitten hakemuksen laatimisen jälkeen pyysin saada nostaa käteistä tililtäni(olihan korttini käyttökelvottomuus todettu ja kortti leikattu teatraalisesti kahtia) virkailija sanoi, ettei hän voi antaa käteistä, ellei minulla ole korttia. !?
Sitten hän kuitenkin keksi, että voisin tietysti kirjoittaa itselleni sekin. En ole eläissäni omistanut sekkivihkoa, enkä ole katsonut aiheelliseksi hankkia moista edes täällä sekkivihkojen luvatussa maassakaan, joten jouduin toteamaan virkailijalle, että kuinkas sen kirjoitan, kun ei ole sekkejä mulla. No, hän vetäisi sekkivihkon esille, kirjasi sen jonnekin (tosin kysymättä minulta edes henkilöllisyyspapereita; niitä ei nähtävästi tarvittu edes sen korttihakemuksen tekemiseen, olinhan tottakai kortin omistaja, kun sen olin postiin tuonut) ja lykkäsi sen käteeni. Kirjoitin itselleni sekin ja hän vaihtoi sen monimutkaisten tietokone-lukulaite-tulostin-operaatioiden jälkeen rahaksi. Hän antoi vain viisikymppisiä, ja kun pyysin pienempää, ei se onnistunut, koska kuulemma mumi ja supi supi. Otin setelit ja sekkivihkoni ja kävelin ulos sateeseen. Autossa laitoin kosteat setelit Hello Kitty- kukkarooni ja mietin, kuinka pitkä viikko onkaan edessä ilman pankkikorttia.

* Minulla ei ole mitään väkövammaisia vastaan, mutta tietääkseni postivirkailijan ominaisuuksiin olisi hyvä kuulua edes sellainen näkökyky, ettei tarvitse tiirata joka numeroa minuuttien ajan, kuten eräs virkailijoista...ehkä olen vain suvaitsematon.