Muutaman päivän ajan on ollut mahdollisuus hieman hengähtää-sää on sateinen ja viileä ja töitäkin on vähemmän. Tietenkään nuo kaksi seikkaa eivät ole mitenkään yhteyksissä toisiinsa, päin vastoin. Mitä kuumempi sää, sitä vähemmän ihmiset haluavat opiskella.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta Charlie Chaplinin kuolemasta, ja se on taas hyvä syy muistella tuota elokuvaohjaaja-neroa. Itse luin nuorena Chaplinin omaelämänkerran ja ajattelin lahjoittaa sen pojallenikin synttärilahjaksi, mutta eihän sitä löytynyt paikallisesta kirjakaupasta. Ostin sitten David Robinsonin kirjan italiankielisen version. Ehkä tilaan netistä kuitenkin senkin omaelämänkerran, se oli muistaakseni hauskasti kerrottu ja ihmeen uskollinen todellisuuden tapahtumille. Useinhan omaelämänkerrat ovat melkein valheellisempia kuin muiden kirjoittamat.
Toivottavasti poika on tyytyväinen, ainakin hän tuntuu kovasti pitävän Chaplinin elokuvista. Bolognassa onkin eilen avattu näyttely, Chapliniana, jonka puitteissa pidetään konsertteja (Chaplinhan tunnetusti myös sävelsi musiikkia elokuviinsa), luentoja ym. ym. Italialaiseen tyyliin tietysti etsitään yhtymäkohtia Italian ja Chaplinin välillä. Kai niitä jonkin verran on, ainakin Chaplin on joskus käynyt Italiassa...Joka tapauksessa on mahdollisuus käydä katsomassa Chaplinia elokuvateatterissa alkuperäiseen tyyliin: mykkäkuvia taustamusiikin kera. Ehkä vien poikani ainakin johonkin näytökseen.
Nyt pitäisi siivoilla ja kokkailla, mutta on niin mukavaa kellotella, kun ulkona sataa kaatamalla-paitsi että nyt ukkonen taukosi ja linnut laulavat. Lehmukset jaksavat tuoksua, sade vain voimistaa niistä lähtevää...tuoksua. Miksi muuten pahalle hajulle on niin monta synonyymia, mutta tuoksulle ei?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti