Irrotin julisteen Ferraran linnanaukion ilmoitustaululta mukaani; sehän olisi kuitenkin heitetty menemään, kai.Eilen oli vapaapäivä. Nousin aamulla koirien haukuntaan, ikkunasta kävi hienoinen tuulenvire, jo aavistuksen nihkeä.
Kävin aamukävelyllä lähikaupasta leipää ja kissanruokaa. Pesin pyykkiä, keitin spaghettia, söin ja siivoilin. Kun hiki iski, istahdin tuulettimen viereen, tietokoneen ääreen pelaamaan Bookworm-deluxea. Mies palasi töistä, joimme kahvit ja jatkoin kirjatoukan seikkailuja.
Sisälämpötila läheni 32 astetta (ulkona muutama aste enemmän), kun suihkussa käytyämme lähdimme kavereitten luo. Olimme sopineet yhteisestä retkestä Ferraraan, jossa illalla soitti linnanaukiolla Tinariwen, tuaregbändi. (Suosittelen lukemaan bändiesittelyn, kiehtova tarina miehillä.)
Ajoimme mukavia maalaisteitä Ferraraan, katselimme keskustan liikkeitä, kävimme pikaisesti syömässä, ostimme jäätelöä ja olutta ja istuimme konserttiaukiolle odottelemaan soittajia.
Kun pimeä laski kaupungin ylle, aavikon pojat kömpivät esiin sähkökitaroineen ja alkoivat soittaa, laulaa, tanssahdella. Yleisö lämpeni hitaahkosti, mutta illan päättyessä puolenyön tienoilla tuntui siltä, että musiikki loppui aivan liian aikaisin. Yhdistelmä tuareg-sähköbasso ei ole ollenkaan hullumpi.
Minulla on kohta Tinariwen uusi levy jota kuunnella, kun ajan lähes 40 asteen helteessä töihin ja takaisin. Olen tosin tainnut saada viimeaikoina yliannostuksen miehistä energiaa - ensin urbaani- ja sitten aavikkosotureita. Pitäisiköhän etsiä seuraavaksi joku hentoinen naisartisti.
p.s. Tinariwen soittaa Helsingin Savoy-teatterissa 2.8.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti