Lucca

Maakuntamatkailua elokuulta

Vietimme Luccassa mukavan päivän. Aamupäivä oli pilvinen, joten valokuviin, jotka otin, tuli hieman surumielinen sävy. Mutta kaupunki ei ollut surumielinen. Koko vanha keskusta on muurien ympäröimä ja periaatteessa autoliikenteeltä suljettu. Kävellen tai pyöräillen näkee mainiosti koko keskustan, tosin bussejakin kulkee. Opastus on erinomainen, kummallisen muotonsa vuoksi kaupungissa eksyisikin helposti. Bussipysäkeiltä ja nähtävyyksien läheltä löytyy seinäkarttoja, joiden avulla on helppo suunnistaa. Kartoissa on myös valmiita kävelyreittejä, jotka on suunniteltu niin, että näkee kaiken näkemisen arvoisen. Me emme tietenkään seuranneet mitään reittiä, vaan vaelsimme vapaasti. Sitten vaelleltuamme pitikin tarkistaa, minkä portin takana se auto olikaan parkissa. Ja tietysti se portti oli täsmälleen kaupungin toisella puolella sillä hetkellä, kun halusimme pois; käveltiin sitten muurilla keskustan ympäri. Mukavaa sekin.

Silmiinpistävää Luccassa on kirkkojen määrä. Vaikka keskusta todellakin on pienen pieni, kirkkoja on joka kulmalla. Ja pankkeja. Keskustassa on myös roomalaisen amfiteatterin päälle rakennettu aukio, joka siis on pyöreä muodoltaan. Aukio oli yhtä ravintolan terassia, mutta viehättävä kuitenkin. Viehättävä oli kyllä koko kaupunki. Vaikka koko keskusta oli turistien valtaama, löytyi kaduilta tilaa ja voi nauttia "tunnelmasta". Vaikea on tosin sanoin kuvata miltä tuntuu kävellä keltaisten seinien reunustamilla kaduilla ja kuulostella kaupungin ääniä ja tuoksuja. Tai astua S. Martinon kirkkoon, jota juuri restauroitiin. Työn äänet säestivät taideaarteiden ihailua. Sieltä ostinkin ainoan matkamuistoni: pyyhekumin, jossa on kirkon ulkoseinää koristavan labyrintin kuva. Nyt voisikin aloittaa pyyhekumikokoelman, olisi ainakin komea alku.

Kuvia Luccasta voi katsoa täältä: Photobucket