"On olemassa kursiivinen melankolia"

hän siteerasi runoilijaa
joi tummaa olutta
lasi jätti pyöreän märän

hän katsoi ulos
tuijotti pimeyttä
ikkunalasin valonoroja

"kursiivinen melankolia"
se kai tarkoittaa
että kursii itsestään kokoon taiteilijan

mutta en sanonut sitä ääneen



Katso myös:
"kursiivinen melankolia" kuvahaaste

10 kommenttia:

helanes kirjoitti...

"Lasi jätti pyöreän märän", kuinka paljon alakuloa tähän osuvaan kuvaan mahtuukaan!

Leonoora kirjoitti...

Sanaton ihailuni, Sari!

Elegia kirjoitti...

Ihailua täältäkin. Melankolia työkaluna...

Lachesis kirjoitti...

Itseironiaa, hyvä. Kaksi ekaa säkeistöä ovat varsin klassisia, loppu sitten yllättää. Tykkäsin erityisesti kursiivin uudelleenmäärittelystä.

Allyalias kirjoitti...

Tosi hieno oivallus! Mukava tosiaan, että kaiken melankolisuuden keskellä olikin pikkuinen piikki runon muodossa :) Näitä lukisin lisää vaikka kokonaisen nivaskan!

emmi2410 kirjoitti...

hieno. loistava oivallus tuo, että lause on siteerauksena tässä.
itsekin ajattelin, että tuo on juuri tuollainen siteerauuslause, täydellisen hieno, vaikkei sitä ihan ymmärrä.

kaikki ruonoilijan palaset siinä kursittu yhteen tumma olut ja valonorot

ja kuten helanes sanoi tuo "lasi jätti tumman märän" on erittäin onnistunut.

Sari kirjoitti...

Kiitos kannustavasta palautteesta!

Emmi: "lasi jätti tumman märän" onkin hieno lause, vaikkei se tekstissäni esiintynytkään! ;)Melkein tekee mieli vaihtaa se noin...

Laura kirjoitti...

Huippuhyvä kohta:

"se kai tarkoittaa
että kursii itsestään kokoon taiteilijan

mutta en sanonut sitä ääneen"

Varsinkin kun olet kirjoittanut "en", eikä "ei".

Tämä oli ihana.

Rita kirjoitti...

Moniulotteinen.

Tykkäsin siitä ihmisestä joka mielestäni runosta tuli esiin. Pohdiskeleva. Luova. Yksin viihtyvä.

Outo Emo kirjoitti...

Minulle kertoja paljasti lopussa tervettä ironian tajua, kursiivisesta melankoliasta itsetuntemukseen. Pidin kovasti, myöskin moniselitteisyydestä.