hän siteerasi runoilijaa
joi tummaa olutta
lasi jätti pyöreän märän
hän katsoi ulos
tuijotti pimeyttä
ikkunalasin valonoroja
"kursiivinen melankolia"
se kai tarkoittaa
että kursii itsestään kokoon taiteilijan
mutta en sanonut sitä ääneen
Katso myös:
"kursiivinen melankolia" kuvahaaste
10 kommenttia:
"Lasi jätti pyöreän märän", kuinka paljon alakuloa tähän osuvaan kuvaan mahtuukaan!
Sanaton ihailuni, Sari!
Ihailua täältäkin. Melankolia työkaluna...
Itseironiaa, hyvä. Kaksi ekaa säkeistöä ovat varsin klassisia, loppu sitten yllättää. Tykkäsin erityisesti kursiivin uudelleenmäärittelystä.
Tosi hieno oivallus! Mukava tosiaan, että kaiken melankolisuuden keskellä olikin pikkuinen piikki runon muodossa :) Näitä lukisin lisää vaikka kokonaisen nivaskan!
hieno. loistava oivallus tuo, että lause on siteerauksena tässä.
itsekin ajattelin, että tuo on juuri tuollainen siteerauuslause, täydellisen hieno, vaikkei sitä ihan ymmärrä.
kaikki ruonoilijan palaset siinä kursittu yhteen tumma olut ja valonorot
ja kuten helanes sanoi tuo "lasi jätti tumman märän" on erittäin onnistunut.
Kiitos kannustavasta palautteesta!
Emmi: "lasi jätti tumman märän" onkin hieno lause, vaikkei se tekstissäni esiintynytkään! ;)Melkein tekee mieli vaihtaa se noin...
Huippuhyvä kohta:
"se kai tarkoittaa
että kursii itsestään kokoon taiteilijan
mutta en sanonut sitä ääneen"
Varsinkin kun olet kirjoittanut "en", eikä "ei".
Tämä oli ihana.
Moniulotteinen.
Tykkäsin siitä ihmisestä joka mielestäni runosta tuli esiin. Pohdiskeleva. Luova. Yksin viihtyvä.
Minulle kertoja paljasti lopussa tervettä ironian tajua, kursiivisesta melankoliasta itsetuntemukseen. Pidin kovasti, myöskin moniselitteisyydestä.
Lähetä kommentti