Uskontoa sunnuntaiksi

Kaksi kahdeksanvuotiasta tyttöä puhuu kirkossa käymisestä.
Kolmas toteaa kirkkain silmin:
- Minun täti ei käy kirkossa, kun se ei tykkää Jeesuksen ruumiista.

(Näitä oppilailta kuultuja pitäisi kirjoittaa useammin muistiin)

6 kommenttia:

Iines kirjoitti...

Kiva juttu! Itseäni oikein harmittaa, etten ajoissa ruvennut kirjaamaan oppilaitten hassuja vastauksia tai kirjoittamia "kielimokia", joita oli tietenkin runsaasti. Olisi nyt hauska katsoa, vieläkö ne ovat ajankohtaisia tänä päivänä.

Sari kirjoitti...

Oppilaitteni virheistä saisi aika opuksen, mutta jotenkin niiden hauskuus on pikemminkin murheellista. Varsinkin kun huomaan useiden virheiden lähteeksi vaikkapa television karmean kielenkäytön.
(Englanninkieltä pahoinpidellään italialaisessa mediassa jatkuvasti.
Ja niin myös italiankieltä...)

Leonoora kirjoitti...

Vanhaa sanontaa mukaellen: Lasten suusta kuulee totuuden.

penjami kirjoitti...

Aihetta sivuten rohkenen esitää pari kysymystä, italialaisuuteen liittyen.

- Miksi italialaiset osaavat niin huonosti englantia?

Kun kävimme kesällä Italiassa vaimoni serkun häissä, käytännössä juuri kukaan ei osannut englantia: ei edes nuorempi polvi, pari-kolmekymppiset. Koulussahan sitä kuitenkin luetaan? Muuten heidän viestinnällinen aktiivisuutensa oli sitä tasoa, että olisi luullut vähäiselläkin kielikyvyllä pärjäävän...

- Ja toinen kysymys (kun ei noilta sukulaisilta voinut mitään kysyä...): onko Italiassa miten vahva ns. luokkajako?

En tarkoita nyt luokkajakoa sanan varsinaisessa merkityksessä - eli siis mitään 1800-luvun meininkiä, vaan sillä tavalla, että koulutus/kouluttamattomuusaste "periytyy"?

Sari kirjoitti...

Penjami, noista aiheista voisikin kirjoittaa ihan postauksen.
Lyhyesti:
englantia ei osata, koska sitä ei opeteta. Kielellä on lyhyet juuret, aikaisemmat sukupolvet ovat lähinnä opiskelleet ranskaa. Opettajien koulutus on heikoissa kantimissa, koska opiskelijat ovat saaneet koulussa huonon pohjan, eikä parissa vuodessa voi opiskella kielenopettajaksi, jos perustiedot on hatarat.
Ja nämä huonot opettajat opettavat huonosti motivoituneita lapsia (vieraan kielen opiskelua pidetään yhä vain harvojen tarpeena).

Lisäksi englantia ei kuule missään. Suurin kouluttaja televisio kun on ainoastaan italiankielinen, jos ei oteta taivaskanavia lukuun.

Syynä on osittain myös kulttuuri; italialaisille oma kulttuuri on (oikeutetusti) se paras mahdollinen, suomalaista pikkumaan halua integroitua ei löydy.

Luokkajako on olemassa, ainakin ilmeisempänä kuin esim. Suomessa. Ihan englantilaiseen kahden- kerroksen-väkeä-mentaliteettiin ei ylletä, mutta työläisten lapsista tulee työläisiä ja valkokaulustyökin periytyy. Varsinkin kun monenlainen liiketoiminta, esim. apteekit ovat useimmiten perintöä vanhemmilta, lapsilla on siis ammatti vanhempien omaisuuden kautta.
Siis tämä on otettava erittäin pinnallisena vastauksena.

Asioista voisi kirjoittaa paljonkin, mutta nyt en ehdi.
Ehkä tosiaankin postaan joskus aiheista.

penjami kirjoitti...

Kiitos tästäkin informaatiosta, kiinnostavaa olisi kuulla lisääkin aiheesta. Tuota "luokkajako"-juttua ajattelin itse ainakin yhtenä tekijänä kielitaidottomuuteen.

Esim. häissä, jossa olimme, oli varmasti ainakin sata vierasta. Silti en törmännyt keneenkään akateemisesti koulutettuun. - Toisaalta, ihmiset eivät edes aktiivisesti itsensä esitellessään edes yrittäneet puhua aiheesta "Mitä teet työksesi" jne.

Vaikea oli kyllä puhuakaan aiheesta, kun ei ole yhteistä kieltä...

- Small talk muuten oli mukavaa ja helppoa: hymyili vain, ja välillä osoitti jotain hääkoristetta ja sanoi "Bella!" niin kaikki olivat oikein tyytyväisiä ... Kielitaidottomuudestamme huolimatta (ehkä jopa sen takia)hauskimmat häät missä olen ollut!