Portaat


muistini on se lihava tyttö
joka vanhassa talvitakissaan
nousee portaita
kengät sivuaskeleen verran litussa

tasanteella puhisee
katsoo ranteessa nahkahihnaista kelloa

muistini on se koira
joka punaisessa pannassaan
nousee portaita
tassut liian lyhyen askelen päässä

tasanteella roikottaa kieltä
rapsuttaa koivella korvaa

oliko paitasi metsäntuoksuinen kun aamulla kello kuusi kolmekymmentäkaksi istuin kanssasi lattialla juomassa mustaa kahvia

tyttö nyökkää
koira heiluttaa häntää

5 kommenttia:

Miguel kirjoitti...

Muisti on hyvä
Musta kahvi paha
Mitä tekee kissa?

helanes kirjoitti...

Parasta tässä
koiran hännänheilutus
ja musta kahvi.

(Ihan vain vastapainoksi Miguelille)

Laura kirjoitti...

Hieno. Tämän voi nähdä. Siksi pidin tästä valtavasti.

Sari kirjoitti...

Kiitos!

Itse en enää juo mustaa kahvia edes varhain aamulla, mutta voipi se olla hyvää.
Miguel, muistini ei voisi olla kissa, jotain tolkkua sentään.

Laura, kiva että joku muukin pitää monimutkaisten asioitten selkeästä visualisoinnista! Minulle kirjoittaminen on kristallisoimista. Pidän näennäisen yksinkertaisesta, kuten ehkä tästäkin riimustelusta näkee.

Leonoora kirjoitti...

Samoja tuntoja kuin Lauralla.
Hieno runo.
Se loihtii näkyjä, aitoja kohtauksia elävästä elämästä, mielenkuvia.