muistini on se lihava tyttö
joka vanhassa talvitakissaan
nousee portaita
kengät sivuaskeleen verran litussa
tasanteella puhisee
katsoo ranteessa nahkahihnaista kelloa
muistini on se koira
joka punaisessa pannassaan
nousee portaita
tassut liian lyhyen askelen päässä
tasanteella roikottaa kieltä
rapsuttaa koivella korvaa
oliko paitasi metsäntuoksuinen kun aamulla kello kuusi kolmekymmentäkaksi istuin kanssasi lattialla juomassa mustaa kahvia
tyttö nyökkää
koira heiluttaa häntää
5 kommenttia:
Muisti on hyvä
Musta kahvi paha
Mitä tekee kissa?
Parasta tässä
koiran hännänheilutus
ja musta kahvi.
(Ihan vain vastapainoksi Miguelille)
Hieno. Tämän voi nähdä. Siksi pidin tästä valtavasti.
Kiitos!
Itse en enää juo mustaa kahvia edes varhain aamulla, mutta voipi se olla hyvää.
Miguel, muistini ei voisi olla kissa, jotain tolkkua sentään.
Laura, kiva että joku muukin pitää monimutkaisten asioitten selkeästä visualisoinnista! Minulle kirjoittaminen on kristallisoimista. Pidän näennäisen yksinkertaisesta, kuten ehkä tästäkin riimustelusta näkee.
Samoja tuntoja kuin Lauralla.
Hieno runo.
Se loihtii näkyjä, aitoja kohtauksia elävästä elämästä, mielenkuvia.
Lähetä kommentti