Muutteita

Ei niin että olisin erityisen väsynyt tai edes kiireinen muuton takia, mutta ei tule kirjoitettua mitään kun on fyysistä toimea päivät täynnä. Olen niin yksinkertainen organismi, etten osaa lukea tai kirjoittaa jos teen jotain ruumiillista koko päivän.

Olen entisöimässä uuden asunnon liukuovea, jonka joku on muuntanut alkuperäisestä 50-luvun ovesta. Samalla 50-luvun vihertävällä olen kohta maalannut muutkin karmit ja ovet, ihan on nätit.
Jotkut seikat minua kummastuttavat edellisessä asukkaassa.
Miksi käytävässä oli mintunvihreitä seiniä? Ehkä hän tavoitteli teak-puisen listan kera jonkinlaista "after eight"-efektiä.
Miksi eteisen seinässä sijaitsevan huoltoluukun ovi oli peitetty puuta jäljittelevällä kontaktimuovilla? Oliko tarkoitus "kaunistaa" neutraalin harmaata muovia?
Miksi keittiön kaakeleihin on pitänyt liimata jättitarra kierrätyksestä? (Sinänsä ihan kannatettavaa, että kierrätystä kannatetaan)
Ja miksi karmeat, valkoiset muovikoukut on pitänyt kiinnittää seinään metrin pituisilla ruuveilla? Riippuiko niissä kenties sianruhoja tai pässinviuluja?

Tällaisia pikkuseikkoja sitä pohtii, kun yrittää saada asunnosta kotia.

Eilen kehystin ilmakuvan, joka on otettu kotipaikastani Suomessa ennen kuin olen edes syntynyt, suunnilleen samoihin aikoihin kuin tuleva asuntomme on rakennettu. Kuva pääsee työnurkkauksen seinälle uuteen kotiin.
Mietin, onko tämä nykyinen-entinen asunto oikeastaan ollutkaan "koti". Ehkä olen vain asunut tässä, varsinkin sen jälkeen, kun saimme tietää että joudumme muuttamaan, eli yli kaksi vuotta sitten. Uusi asunto tuntuu kotoisalta juuri siksi, että olemme yhdessä muokanneet sitä, ottaneet sen haltuun. Kun muutama päivä sitten vietiin ensimmäisiä kirjakasoja varastoon, mies kiinnitti kellarin seinään julisteen ja sanoi: " no nyt on kustu merkkihajut nurkkiin".