Aika haiku



ajan virrassa
kalastatko kanssani?
hukkasin pallon

Inspiraatio tästä tekstinpätkästä runotorstaissa:
Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.

(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007 - suomennos Erkki Jukarainen)

Edit:
tuli tässä mieleen eräs aiheeseen liittyvä vanha runonpätkä:
Hahtuvalapaset

4 kommenttia:

sumea kirjoitti...

Koskettava.

helanes kirjoitti...

Sinun runoja, minun vain runotuksia.

ajan aalloilla
ajelehdin tohdinko
tutkaani käyttää

genoveeva kirjoitti...

No jos se on pohjoiskarjalainen sanonta niin varmaannii Pielisjok mihin pallo katos. Virta vie. Kaunis runo.

Sari kirjoitti...

Pielisseen, Pielisseen.
:)
Helanes, njäää.