Tässä sunnuntai-aamupäivää vietän vanhassa asunnossa. Miksikö ei uudessa? No kun siellä ei ole
a) kaasua (= lämmitystä tai lämmintä vettä)
b) nettiyhteyttä
Jakelu vähän tökkii.
No menee se tällaisessa "kahden asunnon loukussakin" oleskelu muutaman päivän. Vielä ei ole ihan kaikki kalusteet asennettu, mutta seinillä on tauluja ja muutenkin uuden kodon olemus on ...kotoinen.
Tänä aamuna kävin aamupalalla baarissa, jossa ei ole tullut koskaan käytyä. Olipas reipasta meininkiä! Cappuccinoon lorautettiin baaritädin toimesta VOV:ia lämmikkeeksi ja tällaisia uusiakin asiakkaita nauratettiin tarinoilla vanhoista äkäisistä akoista. En kyllä mene sinne enää koskaan, saattaisin alkoholisoitua kun aamusta asti pitäisi munalikööriä tissutella.
Keskiviikkona mennä päräytin iltakymmenen elokuva-näytökseen kaverini kanssa. Katsottiin Giorni e Nuvole ( päiviä ja pilviä), elokuva keski-ikäisestä pariskunnasta muutosten keskellä. Sattuipas se hyvään saumaan. Elokuvan filosofia leikkasi meikäläiseen kuin kuuma veitsi voihin; kaiken lisäksi elokuvassa vielä muutettiinkin ja maalattiin ja semmoista. Olen fatalisti kyllä siinä mielessä, että jotkut elokuvat tulee katsottua juuri silloin kun niitä tarvitsee.
P.S.
Yksi uusista tuttavistani ansaitsee erikoismaininnan. Diego Toni on (mm)valokuvaaja, jonka kuvat ovat minusta näkemisen arvoisia. Ja on se hyvä tyyppi muutenkin, vaikkei englantia niin hyvin osaakaan. Vielä.
Diego is a photographer (among other things), who's pics are really worth seeing. And he's a cool guy, too, even if he can't speak English that well. Yet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti