Palautuminen kestää aina aikansa





...varsinkin jos on lyönyt laimin blogiaan teknisten ongelmien (vailla kotinettiä viikkotolkulla) ja muun elämisen takia ja yrittää taas päästä kirjoittamisen makuun.

Ihan ensin postaan viime viikon lopulla kirjoittamani tekstin, jonka luulin muistavani ja ehtiväni postata töistä, mutta en sitten saanut sitäkään aikaiseksi. Joten tässä viestini lähimenneisyydestä:
(kuvat otettu joululomalla)

Kuvasta huolimatta ei ole ollenkaan melankoliset tunnelmat täällä. Vähän kiukuttaa nettiyhteyden puuttuminen, mutta kyllähän tuo joululoma ihan ilman sitäkin sujui sutjakasti. Tämä viikko on huiskahtanut sekin, on pitänyt taas totutella työntekoon. Koulu onkin uudistunut loman aikana, seinät on maalattu ja kaikki tilat järjestelty uusiksi. Oli kiva aloittaa vuosi "uudessa" koulussa. Ja oli kiva nähdä työkavereitakin, vaikkei loman aikana nyt niin ikävä ehtinytkään tulla, sen verran kiirettä piti.
Kaikenlaisen sisustus-rakentelun ja huonekalu-ostoshuuman ohessa ehdin lomalla myös meditointimatkalle vuoristoon.
Koska joulupukki toi uuden kameran (kun sen itse varmuuden vuoksi ostin), minut värvättiin kuvaamaan soittoharjoituksia. Nämä harjoitukset pidettiin pienessä pappilassa, jossa ystävämme rumpaliveli asuu ilmaiseksi, sopimukseen kuuluu, että hän pitää talon pystyssä ja kunnossa. Pappila pönöttää kukkulalla aikas mukavien maisemien keskellä. Katsokaa vaikka: Kun olin aikani kuvannut soittajia ja kuunnellut rankkaa bluuusia, menin ulos kävelemään ja seurustelemaan koirien ja epäluuloisten kissojen kanssa. Siinä pää tuulettui.


Lomalla ehdin katsoa elokuviakin. Tutustuin (uudelleen) Kieslowskiin, ja jostain syystä hänen maailmansa istuu omaani kuin valettu, siis ainakin juuri nyt. Luulen, etten ole oikein aikaisemmin tajunnutkaan hänen elokuviaan. Oli hauska myös lukea DVD:n mukana tulleesta kirjasesta Kieslowskin muistelmia elokuvakoulun ajoilta. Lodzin raitiovaunussa piti kuulemma maksaa kaksi lippua, jos kuljetti mukanaan kaalileikkuria, suksia tai hautajaisseppelettä; asiasta oli oikein kirjoitettu ilmoitus raitiovaunuissa. Heh. Luin myös loppuun pitkään yöpöydällä ajelehtineet Lessingit. Nekin tuntuivat jotenkin erityisen sopivalta lukemiselta. Luulen sulattelevani sekä Kieslowskia että Lessingkiä jonkusen aikaa.

Vaikka en olekaan taipuvainen uskomaan, että kalenterivuoden vaihtumisella on kovinkaan suurta merkitystä (ellei ehkä jonkinlainen psykologinen plasebo-vaikutus), on sellainen kutka, että muutoksia on tulollaan tai olollaan.
Tiedä häntä sitten; yleensä asioilla on taipumus muuttua, joten saatan olla oikeassakin.

Ajattelin, että näin kotona oman koneen ääressä saisin kirjoitettua jotain järkevää postattavaa, mutta ei tästä nyt tule tämän kummoisempaa. Musiikkia kun kuuntelee, tahtoo ajatukset harhautua. Mutta julkaisen tämän huomenna/tänään kuiteskin, niin pitkään olen blogirakastani laiminlyönyt. Ja tulipahan tähän edes nuo ääkköset, joita ei kouluni koneissa ole.

p.s. nettiyhteys siis on nyt olemassa ja pelaa. Ihmeellistä.

3 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Tervetuloa takaisin.

Kävittekö IKEAssa? Meidän perheemme koki kalusteshoppailun huumaa Quattroruote -lehden IKEAtestin voittaja-auton kanssa joulun välipäivinä paluumatkalla Napolista. Uusi hylly pönöttää nyt kiinni ruokailuryhmän kyljessä, täyttyy roinasta ja odottaa koreja jotka koirankorville luetussa kataloogissa lupailevat järjestystä elämään.

Sari kirjoitti...

Ai että käytiinkö?

Jos olet nähnyt Fight Clubin, jossa päähenkilön koti on suoraan Ikean kataloogista, voit kuvitella miten meidän pieni asuntomme pikkuhiljaa täyttyy (tänään tulee vimmeiset) skandinaavisen järkevistä sisustusratkaisuista. Ja vaikka et olisi nähnytkään; muissa kalustehalleissa ei ole hinta-laatu-järkevyys ollenkaan Ikean tasoa. (Ostimme eräästäkin hallista roinaa, joissa kaikissa oli vähintään yksi ruuvi hukassa; Ikean kamoista ainakin ruuvit löytyy)
Mitään massiivipuisia klassikkoja kun ei tähän asuntoon kannata raahata.

Leonoora kirjoitti...

Mukavaa kun olet palannut iloksemme blogistaniin!