Rakas päiväkirjani

Maijaa ei varsinaisesti voi sanoa söpöksi.

Eilisen säikähdyksen jälkeen olin hieman hajamielinen koko loppupäivän, mutta se kai on ymmärrettävää. Eilen tapahtui oikeastaan muutakin tärkeää: tein työsopimuksen (koska koulun omistaja vaihtui vuodenvaihteessa, tein siis sopimuksen uuden omistajan kanssa) mutta sain samalla tietää, että palkankorotusta pitää odottaa syyskuuhun. Tämä saattaa vaikuttaa päätökseeni etsiä töitä muualta. En haluaisi, mutta katsotaan nyt.
Lisäksi eilen valmistauduin uudenlaiseen haasteeseen: alan valmistaa paria koululuokkaa erään englantilaisen oppilaitoksen suullisiin. Se tarkoittaa tarkkaa ja järjestelmällistä ohjausta, koska tentit ovat tietenkin tarkkaan strukturoidut. En ole varsinaisesti mikään järjestelmällisyyden perikuva, joten tämä tehtävä on minulle tärkeä oppimisen paikka.

Eilen oli muuten loistavan aurinkoinen päivä. En siitä ehtinyt paljon nauttia, mutta "hyppytunnilla" käväisin ruokaostoksilla ja autossa oli melkein kuuma. Ihan melkein oli keväinen olo. Odotan kuitenkin mahdollisuutta käväistä vähän vuoristossa lumen äärellä. Siis se "mahdollisuus" tarkoittaa sitä, että viikonloppuna onnistun veivaamaan pyrstöni kotonurkista ja unohtamaan rästiin jääneet kotityöt, työasiat, "pitäisi sitä ja pitäisi tätä", ja vaan lähden.
Ehkä ensi viikonloppuna? Hiihtämään tai laskettelemaan en kuitenkaan aio. Ei nyt liioitella.

Kissa riehuu. Onkohan sisälle taas tullut kärpänen?