Roskakuski

Naapurin kissa tykkää istuskella joko kynnysmatollamme tai automme katolla. Maija ei kuitenkaan ole yhtään kiinnostunut toisen kissaneidin tuttavuudesta; se sähisee ja murisee, jos toinen istuu ovemme ulkopuolella ja oven aukaisee. Naapuri, jolla on myös kaksi muuta kissaa, on yksi niistä mukavista alkuasukkaista, joiden ansiosta olemme kotiutuneet vaivatta. Aina irtoaa jutusteltavaa, jos ei muusta niin sitten ainakin kissoista.

Auto pitäisikin siivota, sisällä on olo kuin roskakuskilla, mutta luultavasti kohta tulee viimeinen lasti Ikeasta, joten pitää olla valppaana vastaanottamassa aikuisten palapelejä. Kokoaminen saa odottaa, kun pitää käydä jakamassa englannin futuurin ilosanomaa. Saattaapi olla että tänä iltana askarrellaan ankarasti.

Muutkin kuljettavat roskia; Napolin seudulla raivataan suuren roskakatastrofin jälkiä. On vähän käsittämätöntä, että toisaalta ihmiset osoittavat mieltä kaatopaikkojen perustamista vastaan ja toisaalta roskakasojen aiheuttamia ongelmia (esim. koulut ovat monissa paikoissa olleet kiinni viikkotolkulla) vastaan. Siis ylipäänsä koko tilannetta vastaan. Sillä aikaa armeija kärrää roskakasoja teiltä pois ja jopa tänne Emilian maakuntaan, vaikka tietysti se, että roskia ei ole lajiteltu millään lailla, rajoittaa niiden jatkokäsittelymahdollisuuksia.
Kaiken takana on organisoitunut rikollisuus, joka on jo vuosikymmenet pyörittänyt jätebisnestä ja aiheuttanut ainakin kerran vuodessa " emergenza dei rifiuti", yleensä kesähelteellä. Mistään emergenza-sta tuskin voi puhua, jos tilanne on jatkunut vuosikymmenet. Hohhoi. Kierrätys ei kannata, jos jätteitä voi salakuljettaa. Raha ei haise?


Taidan kierrättää nyt itseni pois tästä tietokoneen äärestä. Vaikka on kyllä mukava taas pitkästä aikaa surfailla näilläkin aalloilla...