Kirjallisuuskatsaus

Luin tässä siskon lähettämän "ekologisen jännitysromaanin" (Kiitos vaan lähettäjille, paketti tuli kuin tulikin perille) : Risto Isomäki :Sarasvatin Hiekkaa

Pokkarin takakannessa mainitaan, että kirja oli Finlandia-palkintoehdokas 2005, Tähtivaeltaja-palkinnon saaja 2006 ja että se on saanut Kiitos kirjasta-mitalin.

Juu, kiitos kirjasta, Isomäki. Oli kiinnostavaa lukea siitä, kuinka mahdollisesti mannerjäiden sulaminen voi aiheuttaa suunnattoman tsunamin ja tuhota suuria rannikkoalueita. Oli myös kiehtovaa tutustua teoriaan siitä, että Intian länsipuolelta löydetyt merenalaiset kaupungit ovat luultavasti Atlantis-tarun synnyttäjiä.

Mutta miksi kirjan toimittaja on jättänyt kirjaan kökkölauseita, jotka vievät kertomukselta uskottavuutta? Eikö tieteellinen jännäri voisi olla myös hyvin kirjoitettu, eikä vain tieteellisesti todenmukainen ja uskottava ?
Suurin osa kirjasta onkin ihan kelvollista luettavaa, mutta kuten sanoin, jotkut kökköydet vähän häiritsivät. Kun niistä olisi todellakin ollut niin helppo sujuttautua eroon. Sanoo kökkölauseisiin erikoistunut polkkaaja.

Vai olenko vain ylikriittinen?
Tässä kökköjä, arvioikaa itse:

" Anna-Leena Järvinen ja Kari Alanen tarpoivat paljain jaloin trooppisen saaren valkoisen korallihiekan peittämää rantaa" s.88
(Miksi henkilöiden on esiinnyttävä sukunimineen, varsinkin kun he ovat jo ilmaantuneet tarinaan aiemmin? Silloinkin sukunimineen.) (Erehtymisen vaaraa ei ole, päähenkilöitä on noin kuusi, ja suunnilleen kaikki eri kansallisuutta)

"-Tuskinpa sillä on varsinaisesti mitään merkitystä.
Hän tulisi muistamaan sanansa myöhemmin ja ihmettelemään, miten väärässä ihminen saattoikaan joskus olla."

Onneksi kirjassa ei sentään tullut kohtaa, jossa Kari Alanen olisi muistanut, kuinka väärässä oli ollut sivulla 91.

Kiva kirja tuo nyt kuitenkin oli. Suomikin pelastui.

4 kommenttia:

Leonoora kirjoitti...

En ole itse kirjaa lukenut, mutta kehuttu sitä on joka puolella.

Kenties henkilöiden kokonimen käytöllä tulee etäännyttävämpi vaikutelma? Vähemmän intiimi?

Tänään katsoin toistamiseen erään dokumentin ko. aiheesta.
Me ihmiset pyrimme torjumaan uhkaavia asioita, siihen asti kun jotakin todella pelästyttävää tapahtuu. Niin käynee ilmastonmuutokseen heräämisessäkin.

Sari kirjoitti...

Koko nimen käyttäminen on tyylikeinona ihan ok, varsinkin kun teksti havittelee täsmällisyyttä, joka on omiaan tieteelliselle jännärille. Mutta kyllä se silti pisti silmään toistuessaan. Ehkä olisi pitänyt lukea kirja hitaammin. :)

Ja jos nyt nuo kerronnalliset pikkutakut ovat kirjan ainoa "ongelma" , ei se tee kirjasta huonoa. Kiinnostava kirja, jokatapauksessa.

Ripsa kirjoitti...

Olen miettinyt että Isomäen olisi ehkä pitänyt mieluummin pitäytyä tieteen popularisoijana, mitä hän tiedetoimittajana onkin.

Isomäen uusin, Litium 6, on kyllä paremmin kirjoitettu. Kyllä kielestä ja tyylistä on sen verran haukkua pidetty.

Sari kirjoitti...

Jos hän on parantanut kertojataitojaan, kelpaa hän kyllä minulle kirjailijanakin. Loppujen lopuksi kuiteknin jätin kertomuksen sivuosaan ja luin kirjaa vähän kuin tietokirjaa pohtien, mikä on oikeasti mahdollista ja mikä ei, se oli jännää!:)
En ole tieteellisen jännärin asiantuntija, joten en tiedä millaisia ne yleensä ovat. Olen muistaaakseni lukenut yhden Mankellin kirjan, eikös hänkin ole saman tyylilajin edustaja?
(Yleensä luen kirjoja jotka eivät edusta oikein mitään tyylilajia)