Motivointia

Eilen juhlittiin meidän firmaa. (Uutta omistajaa)
Ensin katsottiin motivoiva elokuvanpätkä (alkuosa" Kuolleitten runoilijoitten seurasta"), sitten powerpoint-esitys ja jaarittelua siitä, kuinka ryhmätyö on kivaa ja unelmia pitää olla ja Äiti Teresa sai emootioita aikaan ja pitkä matka alkaa askeleesta ja mitä kaikkea.

Parasta juhlassa oli luennoitsijan häipyminen ja se, että päästiin syömään. Mentiin pizzalle ravintolaan, jossa pizza on uudenlaista "kevytpizzaa". Kuulostaa kamalalta, mutta itseasiassa piirakka on todella maukasta (taikinassa on käytetty mm. soijaa ja kokojyväviljaa, se on siis kuitupitoisempaa kuin pelkkä vehnä) ja uskalsin jopa maistella jälkkäripizzaa. Siis ei siinä nyt ollut mitään uskaltamista, pizzapohjalla läjä mascarpone-juustoa ja suklaata. Tai mansikoita. Njammete njam.

Sitä mietin, että toivottavasti pomo ei nyt innostu lahjomaan meitä kynillä (joita voimme varastaa yllin kyllin muutenkin) tai muulla roinalla ja usko että se motivoi meitä parempiin tuloksiin. (Luennoitsija oli sitä mieltä, että sopiva gadget silloin tällöin tuo hyvän mielen asiakkaalle ja opettajallekin (!))
Ei kiitos, rahana mieluummin kaikki materiaalinen kannustus tännenäin.