A aksentilla

Kun nyt ei pitkàn tyòpàivàn keskellà muutakaan viitsisi, kirjoitanpa lyhkàisen postauksen, vaikka àrsyttààkin suunnattomasti ààkkòsten puuttuminen.


Huomenna on vapaata, koska on Italian vapautumisen muistopàivà. Onneksi sàà on ihan parahultaisen làmpòinen; on kolme pàivàà aikaa hellitellà itseààn auringonpaisteella. Viikon pààstà on vappu. Silloin mukavan pitkàn loman syò eràs opiskelija, joka ei koskaan ehdi tunnille tyòkiireiden takia ja siksi haluaa opiskella 2.5. (perjantaina) Kun kaikki muut on jossain rannalla. Hohhoikkaa.

Ikàviàkin asioita on. Tuttu lopettaa tyòpaikassaan kiusaamisen takia. Pomon kiusaamisen.
Ammattiyhdistys neuvoi irtisanoutumaan laillisesti ja pysymààn tòissà irtisanomiskuukauden. Ei kuulemma kannata tehdà muuta.
Ihmettelen, olisiko asenne toinen, jos pomo olisi antanut tytòlle turpiin joka toinen pàivà ja joka kolmas potkinut pààhàn. Mità muuta kuin henkistà pahoinpitelyà jatkuva solvaaminen ja huutaminen on? Mieltà saa toiselta rikkoa, ruumista ei? LAKI tietysti sanoo muuta, mutta kenellà on rahkeita aloittaa vuosikausien oikeusjuttuja, jossa tukea ei nàhtàvàsti saa edes ammattiyhdistykseltà? Ja todisteeksi laskettaisi vain selkeàt nauhoitukset? (Miten voi solvauksia nauhoittaa toisen huomaamatta? ..." huuda suoraan tàhàn kànnykkààn, ettà saan parempilaatuisen nauhoituksen tàstà todisteeksi".

Taidanpa tàstà làhteà ruokaostoksille. Askeinen oppilas oli ravintoloitsija ja puhuimme...ruoasta.
Nyt tekee mieli hakea piknik-herkkuja huomiseksi.

7 kommenttia:

Juhana Harju kirjoitti...

Digitaalisella sanelukoneella saa tosi hyvälaatuisia äänityksiä kauempaakin. ;-)

Petja Jäppinen kirjoitti...

Minä taltioin luentoni sellaisella pienellä stereomikillä, joka on pikkusormen nivelen kokoinen pallukka laukkuni päällä.

Tunnin jälkeen kuulen luokassa käydyt keskustelut, joita en kuule korvin

celia kirjoitti...

No, entä silminnäkijät ja korvinkuulijat? Eikö todistajan sanaan uskota Italiassa?

Sari kirjoitti...

Niinpä.
Ihan samaa sanoin minäkin: keskusteluja voisi nauhoittaa, todistajia haastatella ja tiedän tällaisissa tapauksissa ilmaista asianajopalveluakin olevan tarjolla.

Mutta tosiasia on, että oikeusjuttua ei kannata nostaa, ellei todella jaksa uskoa asiaansa. Jutut kestävät ikuisuuksia, ja siinä voi ilmaisesta asianajajasta huolimatta vielä joutua maksumieheksi. Vaikka tuolla skitsopomolla on entisiäkin juttuja jo oikeuden rattaissa. Mutta kun on rikas yrittäjä, ei tarvitse huolehtia tyontekijöidensä sieluista.

Italialainen oikeus on luultavasti Euroopan kehnointa. Eikä maailmankaan mittakaavassa kovin hyville sijoille pääse.

Sari kirjoitti...

...ja se jäi kertomatta, miten kolleegat suhtautuivat tuttuni tapaukseen:
sanoivat vain, että kaikkeen tottuu, hekin olivat tottuneet (tosin poruukka kuulemma vaihtuu jatkuvasti) .
Kun tuttu jäi sairaslomalle hermoromahduksen partaalla, töihin palaaminen oli kuulemma tosi kivaa: "hullu mikä hullu" oli kolleegojen asenne, vaikka itsekin valittivat aivan samoja selkeitä vaivoja: unettomuutta, vatsavaivoja, itkukohtauksia, yleistä masennusta.
Siis kaikkein tervein (siis se, joka ymmärsi olevansa tulossa todella kipeäkai) on nyt se "hullu".

Vaikka työpaikkakiusaamisesta puhutaankin, on se kuitenkin monelle tabu.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Ehkä sille pomolle pitäisi tehdä tarjous josta ei voi kieltäytyä?

Leonoora kirjoitti...

Samalaisia tapauksia sitä on täälläkin, maailma pienenee siis tässäkin.

Tosi sairaat pomot saavat meuhkata käskyvaltansa turvin, eikä mm. ammattiliittojon piiristä monestikaan valikoidu luottamusmiehiksi todella asiansa osaavia,työyhteisön ongelmiin puoluettomasti suhtautuvia henkilöitä.
No, syytä on usein kaikissa osapuolissa, mutta esim. uuden työtekijän on todella turhaa lähteä taistelemaan kymmeniä vuosia työpaikalla pomona ollutta vastaan, ellei koko työyhteisö tule tukemaan.