Vaaleanpunaisella äänestetään parlamenttiin, keltaisella senaattiin.Kuvassa Lombardian äänestyslippu.
Puh ja äh.
Tänään on vaalit. En tietenkään äänestä. Jos äänestäisin, olisi ainakin valinnanvaraa: tässä kaikki ehdolla olevat ryhmät Youtube-videossa:
Elezioni 13/14 Aprile 2008
No, ei noita kaikkia voi kaikkialla äänestää. Mutta vaikea olisi valita. Tässä demokratiassa kun äänestetään vaan listaa. Ehdokkaista ei niin väliä; itse pitäisi aktiivisesti ottaa selvää kuka se sitten mistäkin listasta menee jos menee.
Mutta kai sitä sitten voi äänestää demokraattisesti ihan vaan "rasti haluamasi symboli"-menetelmälläkin.
Etukäteen voi tutkia, mitä ne eri symbolit oikeastaan edustavatkaan. Vaalikoneessa olin yllättäen aika kommari. Kun tulee sosialistisesta maasta, on aivan väistämättä erittäin vasemmistolainen niin oikeistolaisessa maassa kuin Italia.
Jaa, ennustan, että vaalit voittaa Veltrusconi.
Puh ja äh.
6 kommenttia:
Hei, mitä sä nyt oikein tarkoitat sillä, että kun tulee sosialistisesta maasta? Etkö tulekaan Suomesta? Vi oliko se jokin vitsi? Suomihan on nykyään enemmän kuin koskaan oikeistolainen maa. Ja nyt siellä on porvarihallituskin.
Eikä Italiakaan mitenkään yksiselitteisesti ole oikeistolainen maa. Vasemmistolaisia on suunnilleen yhtä paljon kuin oikeistolaisia, mutta ne ovat niin eripuraisia, mistä syystä Prodinkin hallitus kaatui.
Kyllä Suomi vaan on aina ollut minusta sosialistinen maa. Tarkoitan siis onneksi. Jopa porvaripuolueet ovat oikeastaan aika sosialistisia, siis ovat olleet. Skandinaavinen sosialismi on minusta ollut osoitus siitä, että "stato sociale" on mahdollinen. Ja nyt kun sitä tuhotaan "kasvun" uskonnonkiihkossa, surettaa.
Italiassa vasemmisto on heikko ja kokonaisuudessaan olen taipuvainen uskomaan Bertinottia, kun hän puhuu vasemmistolaisuuden kriisistä, johon ei vaikuta oikeastaan Prodin tai mikään muukaan hallitus.
Italiassa jo se, että hyväksyy homoliitot, uskaltaa unelmoida jonkun sortin työttömyysturvasta ja puhuu julkisen koulun/terveydenhuollon puolesta (vaihtoehtona "oikeistoliberalismi" joka ajaa sitä asiaa että julkista rahoitusta kaadetaan mielin määrin ja valvomatta yksityisklinikoille "kun ihmisillä täytyy olla oikeus valita toimivan yksityisen ja toimimattoman julkisen välillä"), opintotuesta nyt puhumattakaan, riittää siihen että on ihan ääripunainen raivokommari.
Paras ase kommunismia vastaan on toimiva sosiaalidemokratia :) Kyllä minä olen ylpeä ilmaiseksi suorittamastani korkeakoulututkinnosta ja julkisella oiotusta hammasrivistöstäni...
Tuo, mitä sanotte sosiaaliturvasta, on tietysti totta, joskin sitäkin ollaan nykyisen porvarihallituksen aikana Suomessa pikkuhiljaa alas ajamassa. Firmat, joissa valtiokin on omistajaosapuolena siirtävät tehtaita halvemman työvoiman maihin jne. Ja pätkätyöläisiä on toki sielläkin. Toistaiseksi siellä on parempi sosiaaliturva, mutta kuinka kauan. Ja kun suuret ikäluokat menevät eläkkeelle ja elävät kauemmin, ennustetaan eteen tulevan suuria ongelmia.
Mielestäni vasemmisto on aika lailla kriisissä vähän joka maassa Euroopassakin. Tosin on aste-eroja.
Mielenkiintoista on, miten täällä juuri -70-luvulla, radikaalin -60-luvun jälkeen tehtiin lukuisia uudistuksia sosiaaliturvaan kunnalliset terveyskeskukset; opintotuki ja asumislisä, lasten kunnallinen päivähoito, työttömyyspäiväraha, isyyslomat, ja mitä kaikkea muuta.
Ja viime vuosikymmenenä näitä sosiaalisia eriarvoisuuden tasaajia, jos ei aivan vielä täysin lakkauttamassa, niin supistamassa ja lisäämässä kansalaisille kuitenkin niistä aiheutuvia kuluja ja maksuja.
Ihmisten työllähän hyvinvointia tiettävästi luodaan. Nyt ainakin meillä enemmistöllä menee tosi lujaa. Kenties tilanteessa, jossa ei ole taloudellisia huolia on vaikeaa samaistua heidän elämäänsä joilla ei mene yhtä hyvin.
Ja kukapa todellakaan haluaa huonontaa omaa hyvinvointiaan vähempiosaisten hyväksi?
Vasemmiston kannatus on kuihtunut juuri hyvinvoinnin lisääntymisen myötä. Ja he, jotka tarvitsivat etujensa ajajia, eivät äänestä, vaan seuraavat lamaantuneina ja välinpitämättöminä uskoen, etteivät voi vaikuttaa nykyisiin vallalla oleviin poliittisiin näkemyksiin, ja päätöksiin.
Ikävää, ettei länsimaiden vasemmistoissa ole löydetty uutta suuntaa, uusia, vahvoja karismaattisia johtajia puolustamaan toisenlaisia ajatuksia maailmasta.
Kenties heitä ei todellakaan tarvita tällä hetkellä.
Kommunismin väkivaltaisimmat historialliset kauhukuvat vedetään useimmiten aina ensimmäiseksi esiin, kun puhutaan vasemmistolaisuudesta.
Pelko on aina aiheellinen, kun sairaasta diktatuurista on kysymys.
Ihmisoikeudet, sananvapaus jne. miten hyvin ne toteutuvat kuitenkaan muualla, demokratian ihanneyhteiskunnissa?
Olisipa upeeta kun jokin uusi, viisaampi, kypsempi näkemys politiikassa alkaisi saada jalansijaa entisten luutuniden ennakkoasetelmien, ja ryhmäetujen ajamisen sijaan.
Kenties siihen tarvitaan ilmastonmuutoskatastrofit ennen kuin ihmiskunta uskoo, että jossakin on tehty, ja peruuttamattomia virhearvioita, ja että suunnanmuutos on pakko tehdä.
Itse en ainakaa hyppinyt riemusta sikäläisen vaalituloksen kuultuani, mutta ymmärrän kyllä, miksi se oli sellainen kuin oli!
Italialla on vielä pitkä matka kuljettavanaan, sekä demokratiaan että hyvinvointiyhteiskuntaan. Minua huolestuttaa se, miten voi vaikuttaa jos parlamentissä ei ole ketään omaksi edustajakseen kokemaa, ns. parlamentin ulkopuolisella politiikalla on takanaan ikävä verinen historia. Toinen kumma juttu on vihreiden puuttuminen parlamentista tyystin, Italian vihreitä tuntien ei välttämättä suuri menetys, mutta maan energiapolitiikan ollessa retuperällä ja poliittisen luokan ollessa tiheässä umpimetsässä mitä ilmastonmuutokseen tai muihin realiteetteihin tulee... mielenkiintoinen ellei peräti pelottava asetelma!
Lähetä kommentti