Gomorra

Cannesin filmifestivaaleilla jaetaan tänään palmut. Matteo Garronen " Gomorra"
on yksi ennakkosuosikeista. Näkemieni katkelmien perusteella taitaisi olla palmun arvoinen.
Joka tapauksessa ehdottomasti näkemisen arvoinen leffa.

Filmi perustuu nuoren napolilaisen journalistin, Roberto Savianon samannimiseen kirjaan.
(tuosta linkistä voi kuunnella ensimmäisen luvun äänikirjasta)
Just muutama aika sitten tilasin sen, joten kun ehdin lukea voin jotain siitä sanoa. (Olen näitä hitaita, jotka lukevat kirjat sitten kun ne ilmestyvät jo elokuvana...)
Kirjan saa myös suomeksi, joten suosittelen.
Tiedän, että kirja kuvaa sitä Napolia, joka elää laillisuuden ulkopuolella, organisoidun rikollisuuden ehdoilla. Myös siksi että valtio loistaa poissaolollaan. Voi tietysti kysyä onko muunlaista Napolia olemassakaan, toivon että on.

Valtio on sitten uuden hallituksen ottanut ohjaksia käsiinsä myös Napolissa. Kansalaiset, jotka vastustavat jäteongelmien ratkaisemista uusilla kaatopaikoilla, ovat saaneet tuta valtion läsnäoloa...
mellakkapoliisit pitävät kansalaiset kurissa. Niinhän ne ongelmat ratkaistaan. Just.

Edit.
Ei tullut palmunlehvää, mutta Grand Prix.
Ja toinen italialaisfilmi, jossa sattumalta näyttelee pääosaa sama näyttelijä kuin Gomorrassa, Il Divo, sai Juryn palkinnon.

3 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Käytiin elokuvissa katsomassa Gomorra, hääpäivän kunniaksi. Sellaista kevyttä ja romanttista ;)

Leonoora kirjoitti...

Mainitsemaasi kirjaa on mainostettu täälläkin, ja haastatteluja lehdistä olen lukenut. Ilman henkivartioita ei kirjan kirjoittaja kai enää voi olla ja eleä.
Kannattikohan uhrata entinen vapautensa?
En tiedä jaksanko oikein enää lukea noita tarinoita ko. aiheesta.
Tulee vain yhä enemmän miettineeksi, kannattako koko maahan enää matkustaa ollenkaan.

सारी kirjoitti...

Olen tietysti sitä mieltä, että sananvapauden puolesta kannattaa uhrata henkilökohtainen vapaus. Savianon työ (ei ainoastaan tuon kirjan osalta) on aika tärkeää. Vähemmästäkin joutuu hankkiman henkivartijat.
Savianoa, kuten muitakin totuudentorvia on kritisoitu: Italiasta ei saa kertoa ikäviä asioita ulkomaille, kun turistit kaikkoaa. Itse olen sitä mieltä, että asioista pitää puhua, muuten ei ole pienintäkään toivoa ratkaista niitä suuria ongelmia, joita rikollisuus aiheuttaa. Vaikeneminen on tunnetusti mafina vahvin ase.