Raffan nimikkopapu pulunkakkaisella ikkunalaudalla. Meikäläisen papu möllöttää ruukussaan, ei elonmerkkiäkään näkyvissä. Höh.
(Vain anoppi voi antaa tällaisen lahjan: "kasvata papu, johon on poltettu nimesi..." paitsi että minun pavussani tietysti lukee "Sara" Ajatus on tärkein.)
Pavun takana kukkii pihamme hevoskastanja. Ja vaahterassa on jo aika isot lehdet. Se levittelikin entisiä lehtiään vielä kuukausi sitten. Taustalla näkyy vuoretkin, jos oikein tarkkaan katsoo. On aika kirkas ilma.Eipä tässä vapun kunniaksi sen kummempata. Munkkeja taidan paistaa ja sitten menen kävelylle. Oli tarkoitus lähteä rannalle, mutta ajatus tuntikausien automatkasta ruuhkassa ei houkuta. Ehtii sinne vielä. Ensi viikko on taas niin kiireinen, että pitää ottaa rennosti kun voi.
2 kommenttia:
Alpitko?
Ferrarasta vielä sen verran, että olen ymmärtänyt sen olevan enemmän musiikki- kuin arkitehtuuri-kaupunki.
Silti sanon että sinulla on kyllä silmää nimenomaan arkkitehtuurille.
Lisää!
Apenniinit, ne on tuossa ihan"kulman takana".
Olen hulluna esim. oviin ja koko perheen kanssa reissatessa muut tahtoo aina hermostua, kun ei päästä eteenpäin kadulla kuin metri kerrallaan. Yritän siis hillitä kuvaamistani porukka-reisuilla; siksi Ferrarassakin tuli otettua aika vähän kuvia. Mutta eiköhän jotain samansuuntaista ole piakkoin taas tulossa...
Lähetä kommentti