Minulla ei ole enää aavistustakaan mistä tämä strippi on otettu, kiitos sen tuntemattomalle tekijälle
Yllä oleva kuva osuu kuin nappi silmään tämän viikon touhuihin. Kuten viimekin vuonna, muutama pimahtanut vanhempi on päättänyt ilahduttaa lapsiaan laittamalla heidät ennen koulun alkua kahdeksi viikoksi enkkuleirille. Ja minä saan kunnian toteuttaa näiden suuruudenhullujen vanhempien aivoitukset. Olen siis pelannut tämän viikon aamupäivät jos jonkinlaisten korttien kanssa niin, että luultavasti näen niistä painajaisiakin...tosin en muista uniani, kun olen iltaisin niin kuitti, että nukun "kuin kivi", kuten italiaksi sanotaan. (dormo come un sasso)
Ei leirissä sinänsä mitään vikaa, on vain aika raskasta vetää ensin neljä tuntia aktiivista englantia yksitoistavuotiaille ja pitää siihen päälle aikuisten henk. koht. tunteja. Joku asiaan vihkiytynyt voisi nyt kysyä, missä välissä valmistelen tunnit. En missään välissä. Olen tehnyt suunnitelmat viime viikon alussa, ja nyt vaan toteutan niitä toivoen, että aktiviteetit piisaa. (Oikeasti olen jo käyttänyt osan ensi viikolle varaamistani jutuista, mutta se oli odotettavissa. Nyt pitää vaan petrata viikonloppuna.)
On yksitoistavuotiaiden tyttöjen kanssa kuitenkin aika hauska touhuta. He ovat (vielä?) innostuneita ihan mistä tahansa. Ja jutut ovat mahtavia. Nyt juuri kuuma puheenaihe on papillooma-rokotus; eräs tytöistä pelkää pistoksia ja on kauhuissaan, koska maanantaina on rokotuksen aika. Tietysti rokotuksen jo saanut tekee parhaansa maalaillessaan kauhukuvia pistoksen kamaluudesta. (minä sitten yritän epätoivoisesti rauhoitella sanomalla, ettei se niin kauheaa oikeasti ole). Kaiken tämän kauhun lopputulos oli erään tytön filosofinen lausahdus:
" Se on kyllä ihan totta että me naiset joudutaan kärsimään aina enemmän. Pojille ei anneta tätä papillooma-rokotustakaan!"
Eräs toinen koulun alkuun valmistautuva uusi oppilaani on ala-asteen italianopettaja, jolle on sysätty englanninopetus. Hänen kielitaitonsa vastaa ehkä suomalaisen lukion ekaluokkalaista(taitavaa sellaista), joten aivan aiheesta hän tuntee tarvitsevansa tukea ja lisäopetusta. Kamalaa muuten olla oikeassa. (viittaan taannoiseen kommenttiini, jonka kommentoija muru vahvisti)
Kyseessä ei nimittäin ole mikään poikkeus, vaan pikemminkin sääntö. Kun Italiassa keksittiin, että ala-asteen englanninopetusta pitäisi kehittää, pistettiin italianopet kurssille (alussa se oli kuulemma 140 tuntia pitkä pikakurssi, nyt vähän pidempi) ja a vot, saatiin kaikkiin kouluihin englanninope!
P.S. Sää on mainio. Eilen oli maksimi 34. Syksykö nyt on?
Ei leirissä sinänsä mitään vikaa, on vain aika raskasta vetää ensin neljä tuntia aktiivista englantia yksitoistavuotiaille ja pitää siihen päälle aikuisten henk. koht. tunteja. Joku asiaan vihkiytynyt voisi nyt kysyä, missä välissä valmistelen tunnit. En missään välissä. Olen tehnyt suunnitelmat viime viikon alussa, ja nyt vaan toteutan niitä toivoen, että aktiviteetit piisaa. (Oikeasti olen jo käyttänyt osan ensi viikolle varaamistani jutuista, mutta se oli odotettavissa. Nyt pitää vaan petrata viikonloppuna.)
On yksitoistavuotiaiden tyttöjen kanssa kuitenkin aika hauska touhuta. He ovat (vielä?) innostuneita ihan mistä tahansa. Ja jutut ovat mahtavia. Nyt juuri kuuma puheenaihe on papillooma-rokotus; eräs tytöistä pelkää pistoksia ja on kauhuissaan, koska maanantaina on rokotuksen aika. Tietysti rokotuksen jo saanut tekee parhaansa maalaillessaan kauhukuvia pistoksen kamaluudesta. (minä sitten yritän epätoivoisesti rauhoitella sanomalla, ettei se niin kauheaa oikeasti ole). Kaiken tämän kauhun lopputulos oli erään tytön filosofinen lausahdus:
" Se on kyllä ihan totta että me naiset joudutaan kärsimään aina enemmän. Pojille ei anneta tätä papillooma-rokotustakaan!"
Eräs toinen koulun alkuun valmistautuva uusi oppilaani on ala-asteen italianopettaja, jolle on sysätty englanninopetus. Hänen kielitaitonsa vastaa ehkä suomalaisen lukion ekaluokkalaista(taitavaa sellaista), joten aivan aiheesta hän tuntee tarvitsevansa tukea ja lisäopetusta. Kamalaa muuten olla oikeassa. (viittaan taannoiseen kommenttiini, jonka kommentoija muru vahvisti)
Kyseessä ei nimittäin ole mikään poikkeus, vaan pikemminkin sääntö. Kun Italiassa keksittiin, että ala-asteen englanninopetusta pitäisi kehittää, pistettiin italianopet kurssille (alussa se oli kuulemma 140 tuntia pitkä pikakurssi, nyt vähän pidempi) ja a vot, saatiin kaikkiin kouluihin englanninope!
P.S. Sää on mainio. Eilen oli maksimi 34. Syksykö nyt on?
3 kommenttia:
Juu, on kiva tietää että pääsee tulevaisuudessa lastensa apuopettajaksi joka ikinen iltapäivä keittiönpöydän äärellä, ja huojentavaa se, että lapsilla edes on tämä ainutkertainen mahdollisuus apuopetukseen, ettei kaikki ole maestro unicon osaamisen varassa. Jos ne sitten edes elämässä tarvitsevat sitä osaamista, kun ei äidinkään osaamisella ole mihinkään päästy. Siviilissä saa sitten sitäkin enemmän pikakurssittaa skypenkäyttöä keskikoulun informatiikkaopettajalle :(
Buongiorno! Sain vihdoin nikkaroitua itselleni blogirullan. Ekat blogit jotka sinne pistin olivat Kynä Kädessä ja Keksi :)
Katja, olen aika iloinen että meidän jälkikasvu ehti nauttia suomalaisesta peruskoulusta, vaikkei se sen suunnitellumpi juttu ollutkaan.
Kyllähän sitä aina jotain oppii koulussa kun koulussa, mutta eri asia on sitten että mitä...
Rita, ajatella miten pitkä aika on jo siitä, kun aloitin suomeksi polkkaamisen ja olet ollut alusta asti yksi harvoista joita seuraan lähes joka päivä. (kun melkein yhtä aikaa synnytettiin nämä blogit) Olen siis erityisen iloinen, että olen "rullassasi" ! :)
Lähetä kommentti