Sinut on ylennetty!

Maailmalla saa pyöriä ties mitkä pyörremyrskyt ja mustat aukot, meikäläinen vaan keskittyy omiin hommiinsa. On nimittäin vienyt mehuja työ, kuumuus ja lievä vatsapöpö, joka onneksi on vain juoksuttanut hieman tiheämpään vessassa ja nipistellyt vatsalaukusta. Luulin ensin, että olin syönyt liikaa luumuja ja viinirypäleitä, kun anoppi toi niitä kilokaupalla suoraan jonkun tuttavan puutarhasta, mutta sitten kuulin muidenkin työpaikalla kärsivän samankaltaisista ja pahemmistakin oireista. (Tai sitten hekin ovat syöneet luumuja ja viinirypäleitä liikaa, onhan sekin mahdollista) Kauden ensimmäinen vatsaflunssa on siis ohitettu, jippijaijee. Ihan on syksyn merkki se.

Vaikka sää on edelleen trooppinen. Tänä aamuna laitoin toivorikkaana pitkälahkeiset housut ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun tulin Suomesta, koska vaikutti viileämmältä, mutta kaduin vaatevalintaa heti keskipäivän jälkeen. Kyllä tuo matalapaine, jota huomiseksi lupaillaan (ja joka on tänään jo näyttänyt ensimerkkejä) on todella toivottu ja kaivattu. Pohjoismaalainen minussa kaipaa viileää, dämmit!

Mietin tässä (viikonlopun yli) minulle tehtyä tarjousta.
Olen kuulemma erittäin pätevä ja luotettava ja tulen kaikkien opettajien kanssa hyvin toimeen (kyynisenä arvasin, että tämä kehuskelu enteili sitä, että tarjouksessa olisi jotain mätää) ja todella sopiva koulumme didaktiseksi koordinaattoriksi. Voisin kahtena iltana viikossa keskittyä oppimateriaalin suunnitteluun, opettajien koulutukseen, erityistuntien suunnitteluun ja sen semmoiseen. Saisin siis hienon tittelin, lisää vastuuta ja oman työtilan. (Aika hurja uraputki, suorastaan!) (kirjoitin ensin uraputka...aika osuva lapsus) Pääsisin koulutuksiin Milanoon saakka ynnä muuta. Tosin sitten tuli ohimennen se hieman negatiivisempi osuus: lisävastuusta ja tittelistäkään ei sitten makseta sen enempää...vaan vähemmän! Siis opetustyöstä saan suurempaa tuntipalkkaa kuin koordinoinnista! Että silleen.

Mitä tehdä. Aion maanantaina ehdottaa, että taksaa korotetaan edes hieman. Ihan periaatteesta.
Tässä käy kuitenkin niin, että lopulta otan homman vastaan, ja pomot tietää sen. Kun se homma on kuitenkin mieleistä, pahus vie. Äh, miksi pitää olla niin työintoinen pönttö.
No yleisen palkankorotuksen saan joka tapauksessa, en siksi että olisin sitä vaatinut, vaan siksi että se oli jo vuoden alussa luvattu.

Ehkä meille vähään tyytyville työntekijöille on paratiisissa erityispaikka, oma työnurkkaus ja kansiokaappi.

2 kommenttia:

Girasole kirjoitti...

On pitänyt tännekin monta kertaa raapustaa, että nautin lueskella kirjoituksiasi laidasta laitaan. Kuvablogiasikin selailen mielelläni.

Onnea päätöksentekoon. Enpä osaa neuvoa, olen kai kaiken ikäni ollut samanlainen pönttö. ;) Sitä taivaspaikkaa ja omaa arkistokaappia odotellessa.

Sari kirjoitti...

Kiitos!

En ole ajatellut sen enempää tuota ehdotusta, olen kai jo päättänyt että kai se on otettava kaikki uusi vastaan ja katsottava mitä tapahtuu.
Kaduttaisi kuitenkin jos en edes kokeilisi.