Tekno-pop


Virhe numero yksi: laiskotella ja vitkutella, kunnes on pakko mennä ruokaostoksille pahimpaan-ruuhka-aikaan-lauantai-iltana.

Virhe numero kaksi: tehdä ruokaostokset isossa supermarketissa. ( siinä toivossa että varmasti löytyy kaikki yhdestä paikasta)

Aikaisemminkin olen erehtynyt pilaamaan lauantai-iltapäiväni supermarketissa, mutta tällä kertaa lisämaustetta ja jännitystä toi marketin piippari, jonka toimintaan oli tehty parannuksia. Siis piippari on oma kökkö suomenkielinen nimiversioni markettien kannettavalle hintalukijalle, jonka avulla voi tehdä ostokset kätevästi niin, ettei kassalla tarvitse kuin vilauttaa lukijaa ja maksaa.

Mutta aloitetaan alusta:

Parkkeraamme auton, noudamme ostoskärryn, kipitämme sisään ja seikkailu voi alkaa! Ensin jonotamme pari hetkeä piipparijonossa, tai minä odotan kärryn kanssa syrjässä ja mies jonottaa. Kovin moni ei älyä tehdä samoin, joten piippareitten edessä on varsinaiset ostoskärryjen kokoontumisajot, ja ensimmäiset kirosanat pärähtävät stressaantuneitten perheenisien huulilta kun lapset jäävät vauhdikkaimpien kuluttajien jalkoihin.

Näin olemme siis varustautuneet a) piipparilla b) ostoslistalla. Olemme valveutuneita ja tehokkaita kuluttajia, ostosretki on vain hetki. Tai olisi, jos ei tarvitsisi väistellä kärryjään keskelle käytävää parkkeeraaneita ikääntyneitä pariskuntia, jotka arpovat minne ovat menossa. Ja menevät taatusti juuri sinne minne sinäkin pysähtyäkseen taas eteesi keskelle käytävää.
Tai lapsiperheitä, joiden jälkikasvu on täydessä lauantaitäpinässä: joko suoraa huutoa, pientä itkunvihmettä tai yleistä hysteeristä riehuntaa, jota säestää vanhempien riitely kasvatusperiaatteista. (Niistä kannattaakin tulla markettiin neuvottelemaan) Parhaassa tapauksssa iäkäs pariskunta ja lapsiperhe muodostavat yhdessä suurperheen, jonka harrastuksena on tehdä ruokaostokset (ja neuvotella kasvatusperiaatteista) lauantai-iltaisin ruuhka-aikaan.

Juoksemme muita kuluttajia väistellen etsien listan tuotteet kasseihin ja lopulta saavutamme sen ihmeellisen hetken, että voimme suunnistaa kassalle.

Aikaisemmin piipparilla mentiin niille erityisesti osoitetuille kassoille ja jonotettiin. Nyt näitä kassoja ei olekaan, vaan koko "helpot ostokset" sysdeemi on oma osastonsa. Harmi vaan, että suurin osa ihmisistä ei tiedä miten sysdeemi (miten ärsyttävä ja samalla sopiva sana) toimii, vaan pyöriskelee eksyneen näköisenä ja yrittää löytää henkilökuntaan tai muuhun sysdeemitietoiseen lajiin kuuluvan. Meilläkin meni hetki pyöriskellessä, ennenkuin ystävällinen kanssakuluttaja valisti ja lopusta huolehti kohtalainen sisälukutaito. (Asiasta on tosiaankin aika isoja kylttejä osaston yllä)

Siis asiahan toimii hienosti: laitat piipparin seinään, koneesta hurahtaa ulos kuitti; menet kuitin kanssa maksu-automaatille ja maksat joko käteisellä tai kortilla hurauttamalla sen lukulaitteeseen ja valitsemalla maksutavan.
Ja minähän hurautan. Ruudulle ilmestyy "odota". Korttiani ei voikaan lukea pankkikorttina, vaan se on luettava luottokorttina. (Jota se ei ole) Onneksi työvuoronsa juuri päättänyt kassa auttaa tajuamaan, mikä maksaa (heh). Hurautan uudestaan. Kone sylkee kuitin, jossa sanotaan, että on mentävä palvelukassalle, jotta voin allekirjoittaa kuitin. Palvelukassalla on jonoa, koska joillakin on vaatteita, joista on poistettava varkaudenestolaput tai osa ihmisistä vain jonottaa, koska eivät tiedä mitä heidän on tehtävä maksaakseen tai edes päästäkseen ulos.
Aikani jonotettuamme pääsen kassalle ja allekirjoitan kuitin. Menemme portille, mutta se ei aukea kuitillamme. Pällistelemme hetken lukulaitetta jossa seisoo " ei ulospääsyyn oikeuttava kuitti". Ja palaamme kassalle. Kassa kertoo, että hänen pitää aukaista portti. (Jos olisin maksanut "normaalisti", olisin saanut ulosmenokuitin) Menemme takaisin portille ja kassa tajuaa aukaista sen meille.

Oi vapaus!
Jälkeemme jää laumoittain kuluttajia, jotka haikeina katsovat peräämme. Jostain kuuluu lapsen itkua.

4 kommenttia:

Rita kirjoitti...

"Sysdeemi" - :D

Huh, meillä on toiminut se periaate että kauppaan mennään hiljaisempana aikana, esim. lauantaina klo 8 kun kauppa aukeaa. Muuten tulee hulluksi.

Muru kirjoitti...

Kerran pasquetta-ostoksia tehdessä viimeisenä kaupan aukiolotuntina meinasin saada hepulin Kärryfuorissa. Mukana tuttavapariskunta, joka jahkaili omien ostoksien kanssa. Kun vihdoin pääsimme kassalta parkkipaikan kauimpaan nurkkaan huomasin kuitista, että lähes joka neljättä tuotetta oli aina lyöty yksi liikaa. En usko sattumaan sillä näin on käynyt joka kerta kun siellä käyn, mutta koska usein on kulunut ainakin 6kk ostosten välillä ehdin sen taas unohtaa. Asia jäi tietenkin hoitamatta sillä edessä oli vielä jonotusta pois parkkipaikalta, tangenzialella ja kesken jääneen moottoritien päästä jatkuvalla pikkutiellä. Siksi hoidan nykyään ostokset lähikaupassa vaikka vähän kalliimmallakin.

Mielenkiintoinen tuo ostostenlukija, en ole vielä törmännyt. Tulee ihan mieleen ensimmäiset kerrat kun sähläili italialaisessa baarissa kuittien, kassojen ja tilausten kanssa. "No, signorina bisogna prima fare lo scontrino nella cassa...."

Sari kirjoitti...

Tuo ostostenlukija on Coopin tai Conad/Leclercin (muissa ketjuissa en ole käynyt) osakaskortin omistajien oma hieno tapa tehdä ostokset sujuvasti. Kyllähän se toimiessaan säästää aikaa ja ostoksia tehdessä pysyy hyvin hollilla mitä kaikki tulee maksamaan. En tiedä miten kauan menee, että kaikki ovat tottuneet tuohon Coopin uuteen, vielä nopeampaan versioon, jossa ei edes tarvitse käydä kassalla, vaan kaikki on omatoimista. Siis ihannetilanteessa.
(Joskus lukijalla ei vaan saa piipattua jotain tuotetta tai sitten on niitä varkaudenestoläpysköjä tai muuta häikkää)
Kaikkein hauskinta tuossa piipparissa on se, että joskus siihen ilmestyy kesken ostosten joku "mainos". Silloin koko kauppaa raikaa, kun kaikkien piipparit iloisesti pilauttavat yhtä aikaa. Nostaa hiukset päässä! :)
Itse en kovin kauas viitsisi ostoksille mennä, Conad on tuossa kävelymatkan päässä joten siinä tulee käytyä.
Coop taas on entinen vakipaikka, sinne mennään jonkun eityistuotteen tai tarjouksen perässä. Mutta ei sinnekään ole onneksi kuin pari kilsaa.

Leonoora kirjoitti...

Täällä en vielä missään kaupassa ole tutustunut vastaavaan. Lieneekö Helsingissäkään vielä missään käytössä? En tiedä.

Täällä muutamassa liikkeessä, mm. alkoissa on tiskillä "pankkikortinlukijat". Asiakas työntää itse kortin lukijaan ja näppäilee tunnuksensa.
Allekirjoitusta kuitteihin ei tarvita, kuten kassaneidin vinguttaessa pankkikorttia.

Absurdi juttu kaikkinensa. Saisi hauskan lyhytfilmin, tai lyhyitä otoksia sketseiksi :D!

Kiitos hienoista hetkistä valokuviesi seurassa. Välität kuviesi kautta koskettavia tunteita ja tunnelmia.
Mainittakoon tässä vaikka eräs niistä: Evening bells
Senni-kissa taas aiheutti suuren kaipauksen. On aivan samannäköinen kuin meidän edesmennyt Iida.