Festivaaleja ja esi-isiä

Sain juuri selville, että minulla on 1700-luvun lopulla elellyt esi-isä nimeltä Staffan.
Staffan oli kova jätkä. Oli nimittäin käräjilläkin syytettynä juopottelusta ja tappelusta. Lapsia Staffanilla oli seitsemän, kolmelta eri vaimolta. Omalaatuista on mielestäni se, että jokainen vaimoista oli nimeltään Anna. Kaksi ensimmäistä Annaa kuoli kolmekymppisinä, mutta kolmas eli sukututkimuksen mukaan satavuotiaaksi!
edit. tajusin juuri, että tuo satavuotias Anna ei varmaankaan elänyt oikeasti satavuotiaaksi, koska kuolinvuoden jälkeen on L. L tarkoittaa, että tieto on sukututkimusohjelman luoma oikean tiedon puuttuessa.
No jaa, minä haluan uskoa että kolmas Anna eli pitkään Staffanin jälkeen...

Isään oli tänä aamuna ottanut yhteyttä sukututkija, joka on ottanut selvää äitini isän suvun vaiheista. Nyt minullakin on mitä tutkia sadesäällä-jos sellaista nyt on odotettavissa.

Kun trooppinen ilmasto viime viikonlopulla keikahti normaaliksi syyssääksi, elo on ollut huomattavasti helpompaa. Nyt on täydellinen ilma: parikymmentä astetta, aurinkoista!
Siksi en oikeastaan istukaan tässä sen enempää, vaan lähden ulos. Jos vaikka löytyisi jotain kiinnostavaa tekemistä Filosofian festivaaleilta. Tiedän jo, että ensiviikonlopun Play on joillekin meidän perheen jäsenille paaaljon kiinnostavampi kohde...

p.s. Olen nyt opettajien koordinaattori. Tuntipalkkatoiveeni otettiin huomioon(olisi pitänyt pyytää enemmän) ja neuvottelut päättyivät suotuisasti. Ei mikään Alitalia tämä meidän pulju.
Uutisista puheenollen; opiskeluaikojen bilemesta Joensuussa on palanut maan tasalle. Harmi.
Paikkaan liittyy ainakin yksi muisto. Jota en tässä jaa.

4 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Postauksesi oli mukava lukea. Kiinnostavia nuo kolme Annaa, ja opetusasioista tykkään aina lukea :)

Paperivuorineuvos kirjoitti...

Sukututkimus on todella jännää. Tai siis lähinnä sen tulokset. Muuan ottosukulaiseni, joka on tutkinut ottoäitini eli Salmin sukua, löysi jopa yhteiswen sukulaisen meille, siis minun varhain kuolleelle biologiselle äidilleni ja ottoäidillle. Tosin joiden vuosisatojen päästä. Olemmekohan me - suunnillen kaikki- kaukaista sukua toisillemme. Sain myös aikoinaan eräältä tädiltäni sukukirjan, jossa esitellään biologinen sukuni.
Oli tosi järkyttävää havaita se, miten paljon lapsia kuoli 1800-luvulla. Niistähän olen lukenut mm. satusetä Topeliusta ja Walter Runebergia käsittelevistä teoksista. Mutta sukukirjassani tuli eteen pariskunnasta, jonka 11 lapsesta vain ensimmäinen eli aikuiseksi asti.

Sari kirjoitti...

Rita: luultavasti saatkin sitten mieluista lukemista tulevaisuudessa, koska en oikeastaan muusta varmaan pian osaa kirjoitta kuin työasioista! mutta kinnostaviahan ne on. (Ainakin itselleni)

Ritva:
omia sukujuuriani on tutkittu aika taajaan, ja kiinnostava niitä tuloksia on todellakin lukea!
Omat vanhempanikin ovat keskenään kaukaista sukua, joten olet kai oikeassa: taitaa koko suomen kanssa olla yhtä isoa perhettä!
Tosin sekä isäni että äitini suvut ovat olleet varsin talonpoikaisia, joten eivät ole muuttaneet kovin usein, siksi sukulaisuus on aika todennäköistäkin.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Omat esi-isäni ovat nimiltään perin tylsiä, mutta poikani äidin esi-isillä on hauskoja nimiä, kuten Arnulf, Ἀνδρόνικος Παλαιολόγος, tai Vjetslaw.