Casa, dolce casa

Täytetty taateli ja ruusuvedeltä hienosti tuoksuva mantelipallo (ei muuten marsipaani ole tuon jälkeen mistään kotoisin; en edes erityisemmin pidä marsipaanista, vaikka manteleista kyllä)

Eilen olin poikkeuksellisesti töizzä, ja kotimatkalla pistäydyin ostamaan leipomosta leipää. Leipomo oli uusi(siis ainakin minulle), ja kävi ilmi, että tarjonta oli arabialais-italialais-ranskalaista. Paikan tunisialainen leipuri oli myymässä, ja kun näin erikoisen näköisiä pikkumakeita ja kysyin mitä ne ovat, antoi hän yhden maistettavaksi. Sorruin lopulta ostamaan vadillisen noita iiiihania erikoisuuksia, leipuri kertoi miten ne valmistetaan samalla kun latoi niitä vaa'alle. Olin ollut siinä uskossa, että tämän näköiset makeiset ovat äklömakeita, mutta ne olivatkin juuri sopivia ja aromit olivat suurenmoisia: mantelia, hunajaa, pistaasia, taatelia, ruusuvettä... Nämä kaksi on jäljellä, varjelen niitä kuin aarretta.
Leipäkin oli muuten aivan superhyvää, joten ei paikan italialainen leipuri ole yhtään kaveriaan huonompi.

Nyt olisi hieno ilmakin, mutta ylimääräisestä tunnista innostuneena päätin paistaa pullaa, ja siivouskin on vielä kesken, pyykinpesusta puhumattakaan. Tekisi mieli taas mennä elokuviinkin. Viime viikonloppuna kävimme Anaisin kanssa katsomassa Wall-E:n ja se oli niin kivaa, että voisi harkita vaikkapa ranskalaista "Luokka" -elokuvaa, siitä on kuullut nimittäin pelkkää hyvää.
Ja kun täällä saapasmaassa hallitus on ehdottanut siirtolaisten sulkemista erityisluokkiin (hurraa integraatio) ja muutenkin opinahjot ovat käymistilassa suurten leikkausten vuoksi, on se varsin ajankohtainenkin. Mutta katotaan ny. Kun nyt ensin saisi kenkkuilevan pyykkikoneen kanssa puhtaita vaatteita ensiviikoksi...ja kotonakin on vaihteeksi kiva löllötä ja mussuttaa pullaa.

puustit nousutilassa