Tämä kuvaa juuri päinvastaista tilannetta kuin omani: sormet on, muttei ideoita.
Tai enemminkin intoa puuttuu.
Tai enemminkin intoa puuttuu.
Sataa kolmatta päivää ja se on aika mukavaa, varsinkin kun meidän pihasiivousvuoromme on juuri ehtinyt päättyä ennen tuulta ja vihmaa. Pihassamme on monta isoa lehtipuuta ja ne ripottelevat lehtiään koko vuoden ympäri. Joten mukava on katsella kun joku toinen taistelee luonnonvoimia vastaan. Tai siis en katsele; talossamme on toki niitäkin, jotka seuraavat ikkunasta toisten haravointia. Ei siinä mitään, vanhoilla ihmisillä ei ole muuta tekemistä, ei se minua haittaa."Kissanaapurimme" (se, jonka kissa istuu joka aamu ovemme ulkopuolella ja räpäyttää miestä tassulla) sen sijaan kiroaa "ämmiä". Mutta se naapureista.
Kun ei ole intoa polkata, tippuu kuin taivaasta meemi kommenttilaatikkoon.
Tehdään sitten mietintätyötä ja keksitään kuusi miestä menneisyydestä illallisseuraksi.
Petjan ansiosta.
1. Ihan ensimmäiseksi valitsisin Giacomo Casanovan. Monipuolinen, älykäs ja kultturelli seuramies joka rakasti naisia. Voisiko ihanteellisempaa illallisseuraa löytää?
2. Toinen ehdoton suosikkini on Oscar Wilde. Käsitykseni mukaan hän oli lontoolaisten lemmikki(kunnes hiukan menetti mainettaan), jonka nokkeluus ja viiltävä ironia saattaisi tosin hieman hämmentää (noinkohan pysyisin kelkassa), mutta ainakaan en pitkästyisi. Saattaisin tuntea itseni myös tyyliltäni hieman varpuseksi, mutta olisin valmis ottamaan sen riskin.
3. Olisi paljon ohjaajia, joiden kanssa olisi kiva jutella elokuvista, mutta ensimmäiseksi tuli mieleen Stanley Kubrick; eikö voisi olla illallisella sekä Kubrickin että Krzysztof Kieslowskin kanssa?
4. Eino Leino. Kaukainen sukulainen (!!!) ja hauska seuramies. Oih, ties vaikka saisi runonpätkän illan päätteeksi. Maksani ei tosin taitaisi kestää.
5. Jeesus. Paljon kiinnostavampi kuin Siddharta tai muut gurut. Muiden filosofien kanssa voisi sitäpaitsi mennä jutut yli hilseen, Jeesus oli kuitenkin aika ymmärrettävä. Jos osaa arameaa.
6. Adolf Hitler. Halloweenin kunniaksi vähän kauhua. Haluaisin katsoa silmästä silmään jotain historian murhamiehistä, ja luulen, että Hitler olisi kaikkein hyväkäytöksisin. (Mao haisi; Stalin oli liian vainoharhainen, olisi saattanut tapattaa minut illallisen jälkeen; Idi Amin liian hullu)
Äh, ensin ei sytyttänyt ollenkaan, nyt olisi mielessä legioona miehiä, joiden kanssa voisi kiva olla naamakkain. Mutta kyllä noissa viidessäkin riittäisi pureskeltavaa...
Haastan kaikki kiinnostuneet kurpitsalampun hinnalla.
Kun ei ole intoa polkata, tippuu kuin taivaasta meemi kommenttilaatikkoon.
Tehdään sitten mietintätyötä ja keksitään kuusi miestä menneisyydestä illallisseuraksi.
Petjan ansiosta.
1. Ihan ensimmäiseksi valitsisin Giacomo Casanovan. Monipuolinen, älykäs ja kultturelli seuramies joka rakasti naisia. Voisiko ihanteellisempaa illallisseuraa löytää?
2. Toinen ehdoton suosikkini on Oscar Wilde. Käsitykseni mukaan hän oli lontoolaisten lemmikki(kunnes hiukan menetti mainettaan), jonka nokkeluus ja viiltävä ironia saattaisi tosin hieman hämmentää (noinkohan pysyisin kelkassa), mutta ainakaan en pitkästyisi. Saattaisin tuntea itseni myös tyyliltäni hieman varpuseksi, mutta olisin valmis ottamaan sen riskin.
3. Olisi paljon ohjaajia, joiden kanssa olisi kiva jutella elokuvista, mutta ensimmäiseksi tuli mieleen Stanley Kubrick; eikö voisi olla illallisella sekä Kubrickin että Krzysztof Kieslowskin kanssa?
4. Eino Leino. Kaukainen sukulainen (!!!) ja hauska seuramies. Oih, ties vaikka saisi runonpätkän illan päätteeksi. Maksani ei tosin taitaisi kestää.
5. Jeesus. Paljon kiinnostavampi kuin Siddharta tai muut gurut. Muiden filosofien kanssa voisi sitäpaitsi mennä jutut yli hilseen, Jeesus oli kuitenkin aika ymmärrettävä. Jos osaa arameaa.
6. Adolf Hitler. Halloweenin kunniaksi vähän kauhua. Haluaisin katsoa silmästä silmään jotain historian murhamiehistä, ja luulen, että Hitler olisi kaikkein hyväkäytöksisin. (Mao haisi; Stalin oli liian vainoharhainen, olisi saattanut tapattaa minut illallisen jälkeen; Idi Amin liian hullu)
Äh, ensin ei sytyttänyt ollenkaan, nyt olisi mielessä legioona miehiä, joiden kanssa voisi kiva olla naamakkain. Mutta kyllä noissa viidessäkin riittäisi pureskeltavaa...
Haastan kaikki kiinnostuneet kurpitsalampun hinnalla.
4 kommenttia:
Ciao Sari! Ah, sinäpä sen sanoit: tietenkin Casanova. Ilman muuta! Rasputin on hänen rinnallaan primitiivinen sottapytty.
Jeesus on itsellenikin aina numero ensimmäinen pöytäseurueeseeni.
Hitlerin seurassa menettäisin varmasti malttini, eikä se jättäisi kovin hyvää jälkimakua. Tiedä vaikka tuikkaisin H-herraa vähintäänkin haarukalla.
Leino oli kyllä naisten mies, mutta ei minun makuuni tässä yhteydessä. Ennenmminkin sitten A. Kivi.
Sinäkään et ole valinnut naisia seurueeseesi, mikäli luin oikein.
"Dandyssä" ja muissakin herroissa löytyy feminiinisiä puolia riittämiin.
Kyllä tällaisessa tilanteessa haluaa olla yksinvaltijatar, vai kuinka? :D
On hyvä porukka, kyllä.
Minä valitsin mukaan myös naisia, koska tulin alkaapäätä siihen tulokseen että sukupuolella ei ole illallisella merkitystä.
Mutta saattaa sillä olla.
Kieslowskin kanssa olisi mukava puhua. Se kuoli aivan liian aikaisin ja keskelle tosihienoja leffoja.
Minä puoliksi päätin jo paikankin.
Kun sanottiin miehià, valitsin miehiä. Itseasiassa tästä kehkeytyi meillä kotona kiinnostava keskustelu; poika ehdotti tietysti heti Che Guevaraa, mies Sei Shonagonista lähtien kaikkia muinaisia naiskirjailijoita.
En tiedä, ehkä tuossa porukassa saattaisin joutua mykän sivustaseuraajan rooliin, ellei sitten Casanova Leinon kera katsoisi velvollisuudekseen pitää naisosallistujalle seuraa ;)
Ajattelin ihanteellisia illallisia, en haluaisi seuraksi ketään liian synkkää. Eri asia on, jos kahdenkesken pääsisi kunnolla keskustelemaan. Silloin en Casanovaa valitsisi ehkä ollenkaan.
Minäkin ymmärsin tuon noin, eli pitää olla vastakkaista sukupuolta, siis munakkaita. Mietitään. Jos joudan, julkaisen omelettilistani wordpressin puolella.
Lähetä kommentti