Hah, otan etumatkaa ja kirjoitankin vielä perjantain puolella. Eipä voi minua syyttää siitä, että vaan viikonloppuna polkkaan. Tai vaikka voikin, eipähän tarvitse aamua tärvätä tyhjänpäiväiseen näpyttelyyn, niin höttöistä tämä meikänaisen elämä justiinsa nyt on.
Tämä viikko on siis ollut ja mennyt. Parempi niin. Olin tässä flunssassakin sen verran, että pari päivää piti maata vaakatasossa ja nauttia kuumia nesteitä. Syyllinen oli maanantain kokous, joka pidettiin kylmiössä (luokkahuoneessa). Olin ilman sukkahousuja, ohueissa intianpuuvillarytkeissäni lapsellisen helppo uhri vilustumiselle.
Noh mikä ei tapa, ei tapa, ja loppuviikko on mennyt kaikenlaisten rästihommien kyhäämisessä ja epämääräisessä tuhnupäisenä hiihtelyssä. Tänään pidin keskustelutunnin joka oli oikeastaan tunnin kestänyt monologi. Oppilas onnellisen autuaana sai puhua ihan itsestään mitä sylki suuhun toi, minä vaan nyökyttelin ja älykkään ja kiinnostuneen oloisesti kyselin lisätarkentavia kysymyksiä "so you actually do have something to do with that veeeery interesting thingy that you've just mentioned...?"
Nuoret, uran alkuputkessa olevat miehet puhuvat kai milloin vain tunnin tai parikin omasta työstään, vaikka englanniksi. Onneksi.
Olen välillä pohtinut tämän bloginikin kohtaloa, viime aikoina tuntuu into lopahtavan. Mutta pakotan itseni kirjoittamaan edes jotakin tietäen, että kausiluontoinen hyytyminen on ihan normaalia. Aina ei ole sanottavaa tai jos onkin, ei osaa sanoa mitä haluaisi. Olen kyllä ilolla lukenut muiden blogeja. Uusiakin ja ihan höpsöjäkin. Monia kiinnostavia ja useita todella kiinnostavia.
Oliko tämä nyt tässä.
Oli.
PS
Torstaina katsoin taas jotain mitä ei olisi pitänyt katsoa. Ajankohtaisohjelmassa puhuttiin rasismista. Täällä kun hakataan harva se päivä joku vääränvärinen. Mitäs menin katsomaan. Nyt taas pitää tätä ulkomaalaisasiaa pohtia. En lupaa enkä kiellä ettenkö joku päivä kirjoittaisi ei-lääke-huuruissa kirjoitetun lastun aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti