Verkossa tai sitten ei

Tyòpòytàni tietokone pààtti sulkeutua verkosta. Mitààn ilmeistà vikaa ei lòydy, johdot sun muut on tarkistettu, mutta kone vain ilmoittaa ettà verkko on rajallinen tai kokonaan kiinni. (Jàlkimmàinen tuntuu olevan realistisempi kuvaus tilanteesta)

Kirjoitan siis miehen koneella, jonka jàrjestelmààn ei edes ole asennettu ààkkòsià.
Yleensà kàytàn tàtà konetta television katsomiseen, koska oma koneeni on hidas ja sen nàyttò on aika pieni. Vaikka ei nàytòn suuruudella ole oikeastaan merkitystà kun sità tòllòttàà làheltà.

Ajattelen, ettà kone pààtti laittaa ns. luukut kiinni, koska itsekin olen luukut kiinni. Odotan joulua, ja samalla toivon, ettà aika menee hitaasti. Minulla ei tunnu olevan mitààn sanottavaa (mikà on jo sinànsà huolestuttava oire), ja tòissàkin teen kaiken sààstòliekillà. Mies on sità mieltà, ettà en ole vielà oikein terve, ja ehkà se on tottakin. En kuitenkaan jaksaisi millààn mennà lààkàrin juttusille; viimeviikon ekografiassa oli vielà jotain juttuja, ja niiden selvittàminen àrsyttàà. Ei mitààn vakavaa, sellaisia tuikitavallisia fibroomia sun muita. Se ainakin on tullut selvàksi, ettà vaikka haluaisin, lapsia en kykenisi enàà hankkimaan. Outoa, ettà saan sille vahvistuksen juuri nyt, kun àiti on vasta kuollut ja esikoinen on làhdossà kotoa pois. Kaikki osuu kohdalleen: olen peruuttamattomasti keski-ikàinen.

Ehkà voimattomuuden tunne tulee juuri siità, ettà tietoisuus uuden elàmànvaiheen hyvàksymisestà hiipii takaraivoon. Vaikka en kyllà muista, milloin en olisi elànyt jotain "uutta elàmànvaihetta."

Menen tàstà kummastelemaan keski-ikàistà elàmààni tiskien ààreen.

4 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Eiköhän se yleensä noin mene: vanhemmat raihnaistuvat ja kuolevat, lapset lähtevät pois kotoa ja sitten täytyy katsoa kuka siihen vierelle jää.

Omat vanhempani kuolivat jo kun olin nuori, joten n.k. keski-ikäistyminen jäi siinä mielessä kokematta.

Et kai sinä koe kaamosta, noin niin kuin suoraan selkärangasta,luontojaan, vaikka ei se päivän ja yön raja niin tolkuton olekaan siellä?

Täällä on pimeä pimeän päällä.

Katja kirjoitti...

Minä jo ihmettelinkin, mihin olit hukannut ääkköset. Ään saa alt+132, öön alt+148.

Iines kirjoitti...

Outoa, miten nainen oireilee äitinsä kuoleman aikoihin, ikään kuin jotakin poistuisi myös omasta elimistöstä..

Monenlaista vaivaa alkoi ilmantua tuolloin, verenpaineen nousua, kolotuksia ja kivistyksiä ja minulla sitten vielä tuo äänijuttu, joka on oma lukunsa. Mutta olennaista on, että olin selvästi alikuntoinen melko pitkään tuona aikana.

Pars lääke olisi liikunta ulkoilmassa, jos vain sinulla on aikaa siihen. Tunti päivässä olisi varma tae kunnon ja mielen hyvästä vireystilasta. Tsemppiä!

Sari kirjoitti...

Sellainen kaamosikàvà/talvihorros kai tàssà on menossa; pimeyttà ja sadetta ainakin riittàà.
Olkoon sitten oikein kurja ja nuhju olo, kohta sità saa kuitenkin temmeltàà joulun kanssa ihan tarpeeksi!