Suomalaiset usein naureskelevat toistensa kielitaidolle, erityisesti englannin ääntämistä virnuillaan.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että ääntämisen ainoa tehtävä on tehdä kieli ymmärrettäväksi, joten mitään "native speaker"-kompleksia en kyllä aio koskaan itselleni kehittää, vaikka ääntämykseen kiinnitänkin huomiota. Kun Jyrki Sukula jänkkää haastattelujaan: " kuale tuo filosofia di tsokkolaatto", olen siis ylpeä hänen kyvystään heittäytyä ja kommunikoida, vaikka Sukulan puhe onkin tyypillistä suomalaisten änkkäitaliaa. (Enemmän hermostuttavat Hullun Kokin suomentajan huolimattomuudet)
Italian kielen ääntämys on aika helppoa suomalaiselle, ainakin helpompaa kuin vaikkapa englantilaisille tai ranskalaisille, mutta muutamia solmukohtia on.
Suomalaisen on vaikea erottaa muutamia "vieraita" konsonantteja toisistaan. Niinpä niiden yhdistelmät menevät joskus sekaisin.
Näissä itse sekoilen joskus vieläkin, 20 vuoden jälkeen:
(johtunee emilialaisuudestani; meillä on täällä ihan oma ässä)
s
ci/ce
gi/ge
zi/ze
Nämä osaan jo erottaa:
p - b
ch (vastaa k:ta) - g
gn on äng (Gnocco sanotaan njokko)
ja gl... niin, tagliatelle sanotaan tajliatelle. Geetä ei äännetä. Nyt kun ruokaohjelmista tuli puhe; Jamie Oliver ei siis lausu tagliatellea oikein, vaan ihan yhtä väärin kuin suomalainen vaistomaisesti tekee.
Myös sanojen paino menee joskus metsään, meillä suomalaisilla kun on aika hauska tapa painottaa aina samoin ja siksi italian painotuksia matkiessamme saatamme jopa liioitella
Tantto tantto.
Oma tyttäreni puhuu italiaa edelleenkin savolaisittain, vaikka täällä vuosikausia asui ja opiskeli.
Ja sai ihan korkeita kouluarvosanoja, italialaisessa koulussa tentit ovat pääasiassa suullisia. Joten suomalaisaksentilla kyllä pärjää!
Edit:
Sitä piti sanomani, että Sukula pärjää loistavasti juuri siksi, että kielen puutteet hän korvaa nonverbaalilla halailulla ja taputtelulla, hymyllä ja reippaudella. Italian kieli on ruumiin kieltä, jos mikä!
p.s. tytär pääsi onnellisesti Pohjois-Karjalaan, joten jos näette siellä kummallisen kiharapään erittäin huonosti pukeutuneena*, sanokaa terveisiä!
* tyttären pukeutumisen filosofia on: mukavaa yllä ja mahdollisimmän värikästä.
4 kommenttia:
Kiitos opettajalle hyvistä neuvoista. Joskus nuo ääntämiset ikäänkuin menevät luonnostaan, varsinkin jos on kuullut paljon kieltä, mutta vaikeuksiakin niissä kieltämättä on. Ja epäsäännölliset verbit! Auta armias!
Ihanko täällä P-K:n piäkaupunnissa tyttäresi voi nähdä?
Tällä hetkellä täällä on arktista.
Parissakymmenessä huitelee pakkasmittari aika ajoin.
Huolettaa, onko lapsella varmasti tarpeeksi vaatetta...(Siellà se piàkauvunnissakin suattaa nàkyà)
Italian kieliopin kompastuskivi on todellakin verbit. Niità italialaiset itsekin aina kauhistelevat, varsinkin konjuktiivi-muotoja.
Kymmenen päivän " intensiivikurssin" jälkeen taas tajuaa, miten vähän sitä osaa. Ja miten hitaasti oppii. Juuri nuo mainitsemasi konsonantit hoksasin ensimmäistä kertaa, tai siis sen, että olen sekoittanut niitä.
Minustakin Sukula on mainio, eihän kieltä puhumatta opi! Italialaiset ovat minusta kaikki kovin kärsivällisiä solkkaamisemme suhteen, vähemmästäkin saadaan jutunpäästä kiinni ja tietysti ystävämme Anna, La Maestra, on ihan omaa luokkaansa.
Hyvää Uutta Vuotta!
Minulle käy aina niin, että välillä olen tosi tyytyväinen kielitaitooni, ja sitten taas joskus tulee niitä valaistumisen hetkiä, jolloin tajuaa miten paljon on vielä opittavaa.
Kieltä voi oppia vain ajan kanssa, ei sille mitään voi!
Lähetä kommentti