Porvarillinen orja

Eilen ehdin hehkuttaa aurinkoisia ilmoja, joten oli odotettavissa että huomenna taas sataa. Mutta toivottavasti se on sellaista kevätsadetta, joka sopivasti kastelee naapurin istuttamat esikot ja ruusut.


Ja nyt on maaliskuu. Koko alkuvuosi on mennyt hujauksessa. Koulu vie paljon aikaa ja energiaa, ei tunnu päivät riittävän. Vaikka periaatteessa ohjelma on sama kaikille luokille (yhteensä opetan kolmessa koulussa kuutta eri luokkaa) , ovat luokat niin erilaisia, että suunnittelussa se on pakko ottaa huomioon. Pitää kehitellä niin laaja kirjo aktiviteetteja, että voi tarvittaessa "vetäistä hatusta" lisätehtäviä tai sitten sopeuttaa tekemiset luokan dynamiikan mukaan. On aivan eri asia saada 15 oppilaan rauhallinen mutta tasaisen heikkotasoinen ryhmä puhumaan, kuin hillitä ja hallita tasoltaan kirjavaa, puheliasta ja meluisaa 25 oppilaan varhaisteiniryhmää.

Kaikki tämä kouluhomma on vienyt aikaa myös siksi, että koko ajan olen tehnyt ihan toisenlaisia hommia aikuisten opiskelijoitteni kanssa. On (ns.) antoisaa tehdä töitä niin monipuolisesti, mutta se on myös aivoparoilla rasitus. Ensin leikit huonekalujen ja prepositioitten kanssa ja sitten keskustelet älykkäästi(!) kansainvälisestä kaupasta. Ja jotta saisin työnsä orja-tittelille oikein kunnolla katetta, olen myös sivumennen suunnitellut keskusteluryhmien ohjelmat, tehnyt työnohjausta kolleegoille ja ihan muuten vaan hengaillut koululla.
Mutta hauskaa on. Ei kai tätä muuten jaksaisi.

Nyt tuntuu sitä paitsi pitkästä aikaa siltä, että kodin kaaoksessakin on käännytty voiton puolelle. Tänä aamuna en käyttänyt kuin ehkä tunnin kotitöihin ja vaikka tällä kopperolla ei nyt ihan T.I.L.A -ohjelmaan ilkeäisi telläytyä, on täällä ihmismäiset olot. Paitsi pojan huoneessa, jonka syvyyksistä kävin kaivelemassa vaatetta miehen matkatarpeiksi. Tuleva retki on nimittäin äidin ja pojan yhteinen reissu. Tosin poika saa jäädä reissuun vähän pidemmäksi aikaa kuin kiireinen ura-äiti.

Kaikki tämä henk.koht. elämän kiire ja meno on tehnyt immuuniksi kaiken maailman yhteiskunnallisille ilmiöille. Lama ja muu huolestuttava maailmanmeno saa pysyä tv-ruudun toisella puolella. Tervetuloa vaan porvarillinen illusioonini, pidä minut tolkuissani edes sen aikaa, että saan lapset tenteistä läpi!

3 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Varhaisteiniryhmät piristäviä.

Sari kirjoitti...

Juu, tànààn oli taas tosi piristàvàà àlàmòlòà...

Leonoora kirjoitti...

Sari

Eikös olekin mukavaa, että on töitä.
Sielläkin taitaa olla työttömät vain lisääntymään päin.
Lueskelen parhaillaan Wagerin Eijan Paluumuuttajan päiväkirjaa. Oletkos sinä lukenut hänen kirjojaan?

Haastan sinut sivullani meemiin, jos kiinnostaa!