On listoja ja listoja

Nooan Arkki, 1100-luku Paris, Bibliothèque des Arts Decoratifs
(kirjassa Vertigine della Lista)

Sattuipa sopivasti, että Iineksen kommenttikeskustelussa tuli esille aivan ihastuttava lista. Siksi sopivasti, että juuri tänä aamuna ajattelin ottaa härkää sarvista ja kirjoittaa Umberto Econ kirjasta Vertigine della Lista; suomentamattakin nimestä tajuaa sen puhuvan listoista. Vertigine tarkoittaa pyörrettä, huimausta. Suomentaisin itse kirjan otsikon ehkä näin: "Listojen loputtomuus". Ecoa pyydettiin laatimaan näyttely Musee du Louvreen ja hän sai itse päättää aiheesta. Näyttelyn otsikoksi tuli Mille e tre, ja kirja julkaistiin samassa yhteydessä viime marraskuussa. Teos on täynnä lainauksia listoista kirjallisuudessa ja maalauksissa eri aiheista ja eri aikakausina. Ja tietysti Econ artikkeli listoista.

Eco analysoi sekä sitä, miten listoja on käytetty taiteessa, että miten listat toimivat eri tarkoituksissa. Karkeasti listat voidaan jakaa taiteellisiin (poetica) ja käytännöllisiin (pratica). Käytännöllisestä listasta voi tosin löytyä poeettisuutta. Esimerkiksi otan juuri tuon alussa mainitsemani listan: nuori mies on deittaussivulla listannut ihannenaisensa ominaisuudet niin pikkutarkasti ja huolellisesti, että pyörryttävästä listasta muodostuu pieni kirjallinen teos.
Laitan tähän lyhyen lainauksen, koko listan voi lukea täältä: (ainakin niin kauan kuin linkki toimii)
Cityn ilmoitus nro 83825

Rakastathan listoja
...
– hän ei käytä netissä jutellessaan seuraavia "sanoja": jaahas, juu, aijaa, jaa, aha, just, hä, häh, tä, täh, jtn, mtn, kui
– yhdellä sanalla voisin laittaa tällaisen johtolangan: vetovoima. Eli se mitä hän on ja ajattelee ja sanoo ja tekee ja miltä näyttää ja miten toimii ja miten leikkaa ruisleipää niin siinä on vahvaa persoonallista tunnetta, eli lämpöä ja asennetta ja voimaa ja syvyyttä, hänen sisällään on hehkuvaa kummallista energiaa, niin vahvaa ja aitoa ja originelliä ja läpitunkevaa että se erottuu kauas - jopa monitorin toiselle puolelle. Tähän voisi myös siteerata sitä Kerouacin lätinää niistä jostain roomalaisista kynttilöistä tai spidereistä jotka räjähtelee taivailla ja ihmiset menee ihan että oooooooh.
– en voisi olla pitämättä hänen käsialastaan
– hän ei kuorsaa sydäntäraastavasti eikä kailota karaokea (no ehkä kerran vuodessa, mutta mieluummin laulaa huonosti kuin kailottaa) eikä pureskele kynsiään
– hän tykkää ottaa valokuvia (itse otan 12000 vuodessa), ja olla kuvattavana. Koska jos en saa ottaa hänestä edes valokuvia, niin mitä sitten saan tehdä? Ihannenaiseni on tietenkin joku josta tulisi myös tyttökaveri/-ystävä, ja jos ei saa tyttökaveriaan/-ystäväänsä kuvailla, niin ei se tyttökaveri/-ystävä ole, tuskinpa edes kaverikaan.
– hän ostelee vaatteensa ennemmin kirpputoreilta tai Huuto.netistä kuin.. öö... no mitä niitä nyt onkaan. No alennusmyynnit.
– hän on olemassa
...
MBall • 30 v • Mies • Helsinki • 10.10.2009 07:37


Listaa voi epäillä parodiaksi, mutta mielestäni se on vain rehellisesti ja antaumuksella laadittu. Ihastuttava.

Eco toki antaa kirjassaan omia esimerkkejään, ehkä jollain mittapuulla korkeakulttuurisempia. Itse olen juuri pikkuhiljaa lukemassa poimintoja sieltä täältä: Homeroksesta Mark Twainiin, Raamatusta James Joyceen. Listoja kun on kirjoitettu aina länsimaisen kirjallisuuden alkuajoista asti; itselleni tuli tosin heti kirjan nimen nähdessäni mieleen japanilainen esimerkki, Sei Shonagon ja hänen lukuisat listansa "kaikesta siitä mitä olen nähnyt tai tuntenut".
Hän kirjoittaa mm.

noloja asioita
- jos rakastettu juo liikaa ja alkaa toistaa itseään
- vanhemmat, vakuuttuneina siitä että heidän ruma lapsensa on ihastuttava, taputtelevat häntä ja toistavat kaiken mitä hän sanoo matkien hänen ääntään
- maata hereillä keskellä yötä ja sanoa jotain kumppanille joka vaan jatkaa kuorsaustaan


Sei Shonagon, Päänaluskirja tuhatluvulta, oma suomennos englanninkielestä kun kirja jossain kadoksissa...

Lista on yritys luoda järjestystä. Se auttaa muistamaan ostettavat ja tehtävät asiat, se jakaa asiat, esineet, ilmiöt, eläimet, ihmiset luokkiin. Museot ovat listaamisen huippu. Jo keskiajalla varakkaat ihmiset kokosivat taideteoksia tai aarteita kokoelmiinsa; sitten löydettiin eksoottisia maita merten takaa ja sieltä tuotuja esineitä ja olioita alettiin keräillä. Ihmisruumiin kummallisuuksia, kummallisia eläimiä, kauhistuttavia esineitä koottiin Wunderkammereihin. Museot syntyivät luonnollisenä jatkeena sille valistuksen ajatuksenkululle, että kaikki voidaan luokitella ja että nämä luokittelut voidaan laittaa esille, kaikkien sivistykseksi. Luokiteltiin kasvit, eläimet, mineraalit ja ihmisrodutkin.Vielä nykyisin meidän käsityksemme tieteestä perustuu siihen, että kaikki on luokiteltavissa.

Lista ei kuitenkaan ole koskaan täydellinen, ellei se ole laadittu jostain rajallisesta. Vaikkapa seitsemästä veljeksestä tai Suomen joista. Vaan kuka ihan oikeasti ostaa vain ostoslistansa tavarat?

Ja juuri kun postaan, tulee radiosta lista:

Thank U

how bout getting off these antibiotics
how bout stopping eating when I'm full up
how bout them transparent dangling carrots
how bout that ever elusive kudo

thank you india
thank you terror
thank you disillusionment
thank you frailty
thank you consequence
thank you thank you silence

how bout me not blaming you for everything
how bout me enjoying the moment for once
how bout how good it feels to finally forgive you
how bout grieving it all one at a time

thank you india
thank you terror
thank you disillusionment
thank you frailty
thank you consequence
thank you thank you silence

the moment I let go of it was the moment
I got more than I could handle
the moment I jumped off of it
was the moment I touched down

how bout no longer being masochistic
how bout remembering your divinity
how bout unabashedly bawling your eyes out
how bout not equating death with stopping

thank you india
thank you providence
thank you disillusionment
thank you nothingness
thank you clarity
thank you thank you silence

Alanis Morissette, "Supposed Former Infatuation Junkie" (1998)

Listoja ja listoja!

6 kommenttia:

Iines kirjoitti...

Sari,

hauska kirjoitus tuo listajuttusi!

Sallitko vielä yhden listan?

Tällaisen Makkararunon olen joskus kirjoittanut käyttäen listana makkarapaketin tuoteselostetta:

MAKKARARUNO

Näin unta:
Tuli enkeli taivaasta makkara kädessä
ja sanoi: ”Syö lapseni,
tämä täyttää sinut
vedellä, broilerinlihalla, kamaralla, perunatärkkelyksellä, kalkkunanlihalla, sianlihalla, suolalla, perunakuidulla, sokerilla, stabilointiaineilla, korianterilla, kuminalla, mustapippurilla, sellerillä, chilillä, paprikalla, valkopippurilla, muskottipähkinällä, hapettumisenestoaineella,
arominvahventeella, glukoosilla, happamuudensäätöaineella ja säilöntäaineella.

On tässä vielä energiaakin sekä proteiinia, hiilihydraatteja, rasvaa, ravintokuituja ja natriumiakin. Pitäisi riittää isompaankin nälkään.”

Sari kirjoitti...

Ja kaikkien vatsat

inisivät tyytymyksestä.

Ja jumala sanoi:

kuka siellä niin kauniisti laulaa?
:)

Iines kirjoitti...

Diktoniushan tuossa kehyksenä on. Yksi lempirunoistani.

Ripsa kirjoitti...

Voi Sari, hienoa kun kirjoitit tuosta Econ kirjasta. Ei sitä ole suomennettu, tietenkään, mutta varmaan kustantajat myös olettavat että ei kukaan lähde Louvreen Econ perässä.

Todennäköisesti joku lähtee tekemään juttua johonkin lehteen, mutta tuskin muuten.

Tuossa on niin paljon asiaa, että aion miettiä sitä ja katsoa muutamaa muuta listaa. Econ Kauneuden historiassa niitä on hurja määrä. En tiedä onko sitä italiaksi myös painettuna kirjana, vai onko vain "interaktiivinen" romppu.

Ehkä semiootikko on jossain määrin listaihminen? Ensyklopedisti nyt ainakin! Ja iineksen makkararuno ja Diktoniusta, miten herkullinen postaus!

Sari kirjoitti...

Kiraj toimii kyllä ihan itsenäisenä esseenäkin, ilman Louvren näyttelykokonaisuutta. Ei ole taidettu vielä ehtiä suomentaa, kun se julkaisiin italiaksikin vasta pari kuukautta sitten!

En ole hankkinut kauneuden historiaa enkä rumuudenkaan, vaikka varmasti kiinnostavia ovatkin. Ne on toki myös painettuna teoksena saaatavilla.

Eco itsekin kirjoittaa esipuheessaan, että listat ovat hänen teoksissaan aina olleet tärkeitä. Ja että olisi mahdoton siteerata kaikkia niitä teoksia,joissa niitä on, kirjasta olisi tullut monituhatsivuinen!

Mutta hienon ja kattavan antologian Eco kulttuurihirmuna on saanut kasattua.

Vaikka Iineksen runo siitä puuttuukin! :)

Leonoora kirjoitti...

Sari
Kiitos informaatiosta!
Tunnustaudun lista-immeiseksi. Tosin nykyään enää tehtävä-listani ovat lyhyitä.

Kuten kai jo aiemmin kerroin, paikalliseen kirjakauppaan ei teos ole vielä tullut, edes italian kielellä. Odotellaan.
Upeat uudet lavasteet sivullasi!