On the Needles of These Days

Vuosi on alkanut.
Ensimmäisenä päivänä kävimme kahdessa näyttelyssä.

Jindřich Štyrský

tsekkiläinen surrealisti, aivan uusi tuttavuus minulle, jonka valokuvia oli näytteillä Fotomuseo Giuseppe Panini -galleriassa. Kuvissa oli kuin olikin jotain surrealistista: aiheet olivat esineitä näyteikkunoissa, yksityiskohtia tivoleista ja hautaustoimistoista tai -maista. Kummallinen yhdistelmä komiikkaa ja kauhua. Vanhoissa valokuvissa on aina erityistä viehkoa mystisyyttä, koska ne dokumentoivat usein sellaista, mitä ei enää ole. Joten kummitusmainen tunnelma vain vahvistuu. Koska kuvia on vaikea löytää netistä, teen jotain hieman rikollista ja lainaan pari näyttelykataloogista, en usko että Jindrich nyt siitä tykkäisi kovin pahaa.

Anaisin suosikki

Päitä

Tuon jälkimmäisen laitoin vain ihan sen takia, että siitä saa oivan aasinsillan toiseen näyttelyyn, joka sekin oli Panini-museossa, keräilykuvamuseossa.



People

on näyttely 1800- ja 1900-lukujen taitteen keräilykuvista, jotka heijastavat mainiosti sen ajan käsitystä kulttuureista ja ihmisroduista. Sen ajan edutainment, markkinointitarkoituksessa tuotteisiin liitetyt kauniit ja värikkäät keräilykuvat olivat kai aikalaisten mielestä opettavaisia, ei ainoastaan suurta hupia keräilijöille. Näyttelyä täydensivät Modenan museosta kaivetut eksoottiset esineet, jotka esiintyivät keräilykuvissakin. (Mm. ylläoleva pää, jonka kuvan lainasin kataloogista) Museot ja kataloogit liittyvät kiinteästi myös Umberto Econ kirjaan, jonka sain joululahjaksi. Mutta ehkä kirjoitan siitä joskus toiste, onhan minulla nyt vielä lomaa jäljellä ja aikaa kirjoitella polkkauksia, kun tytärkin pääsi turvallisesti takaisin pohjoisen kirpeisiin pakkasiin. (Ja taas löytyy aasinsilta seuraavasta kuvasta, jonka lainasin People-näyttelyn kataloogista)

Matkasimme toki mekin miehen kanssa, veimme tyttölapsen kavereineen eilen Bergamoon ja matka osoittautuikin varsin kivaksi seikkailuksi. Sää muuttui aurinkoisesta ukkoseksi ja käväisimme Gardalla katselemassa uhkaavia aaltoja. Sitten suuntasimme Mantovaan maantietä pitkin ja jouduimme hirvittävän raekuuron kouriin(jipii, autossa on kiva olla ukkosella) . Mantovassa etsimme turhaan parkkipaikkaa ja huono sääkin ajoi meidät kotia kohti, joten emme sitten nähneet suunnittelemaamme näyttelyä. Mutta se ei harmittanut, niin hieno kokemus ukkospilvet Gardan yllä oli. (Vaikka tuuli repi korvat päästä)
Tänään toivutaan sitten aurinkoisessa mutta kylmässä säässä. Muttei tietenkään niin kylmässä kuin Suomessa.Lokit leijuu tuulta päin

Lisää kuvia voi katsella joko viereisestä diavirrasta tai sitten tästä linkistä:
Flickr: On the road

2 kommenttia:

Leonoora kirjoitti...

Sari
Aurinkoista viikkoa sinne, ja kiitos upeista kuvista, ja mm. ukkos- tunnelmista, sekä kiintoisista näyttely-referaateista.

Täällä alkaa kyllästyttää jo tämä arktinen kausi. Kai se on pakko vaan alkaa kaivautua pesästään ulos moninkerroin pukeutuneena. Huopikkaat ja kelsiturkki on nyt oivat tamineet, kun ei minkkiturkkiakaan kukaan ole minulle ostanut! :)

Sari kirjoitti...

Täällä tuli aamupäivällä millin kerros lunta. Vilpoista on täälläkin nyt, ei tosin mistään arktisesta ilmastosta voi puhua.