Tässä soi giga, ei siis gigabite, vaan englannin kielellä jig, koko euroopassa muinoin tunnettu hyppytanssi. Varmasti myös tanhuversio tästä tanssista on olemassa.
A sun stoff. (sanotaan just niinku kirjoitetaan; paikallista murretta, tarkoittaa "olen ihan poikki")Eilen nimittäin oli sosiaaliseen kalenteriin kerääntynyt kaksi varsin vaativaa tapaamista. Ensin menimme keskipäivällä syömään sellaisten kavereitten luo, joilla on etelän ihmisten kaikki paheet: vieraat syötetään ensin ähkyyn, sitten maistatetaan lajitelma erikoisviinaksia mirtosta lauroon(kaikki tietysti jonkun kotona väsättyjä) niin että kaikki (paitsi kuski=minä tällä kertaa) on mukavassa pöhnässä, eikä sitten päästetä pois vaan pakotetaan juttelemaan kiinnostavista asioista.
Kuuden aikaan sitten mies huomasi että pitäisi olla jo seuraavassa paikassa soundcheckissä, oli nimittäin Marinon synttärit ja juhlaa vietettiin musiikkijameilla. Tässä juhla numeroin:
1200 tigelleä
ääretön määrä lambruscoa, leikkeleitä ja juustoja sekä kakkua
130 vierasta
6 erilaista musikaalista kokoonpanoa
6 tuntia juhlintaa
Kuunneltiin musiikkia, juteltiin, syötiin ja tanssittiinkin.
Hauskin tai erikoisin musiikkiryhmä oli ylläolevassa surkeassa valokuvassa(en osaa ottaa taskukameralla kuvia) hämärästi erottuva pariskunta, joka soittaa perinteisiä, sanoisin pelimanni-soittimia: manzetto( pieni haitari) ja cornamusa(säkkipilli) ja sibiol (läkkipilli), jota säkkipillin soittaja myös soitti. Muuten tarjonta oli rock- ja blues-vaikutteista. Ja kivaa oli. Näki tuttuja ja kavereita, ja sellaisia tuttujen tuttuja ja kavereitten kavereita, joiden olemassaolosta on tiennyt kauan, mutta ei ole koskaan naamatusten tavannut.
Tänään on nukuttu. Syöty kohtuudella. Pesty pyykkiä.
Nyt otan tigellan, tai oikeastaan crescentinan, laitan väliin leikettä ja katson mitä tahansa telkusta sitten tuleekaan.
2 kommenttia:
Mekin söimme lauantaina crescentinoja, jotka tosin uppopaistettiin ihrassa, päällä crescenzaa ja lardo di colonnataa. Ja loppuillasta tyhjensimme nimipäiväsankarin grappapullon pohjia myöten; autokuskista en tiedä, mutta minä ainakin jouduin toteamaan seuraavana aamuna että kunto ei riitä. Oli siellä jotain pahaa likööriäkin, salaisella reseptillä tehtyä ja lahjaksi annettua, isäntä yritti siis (turhaan!) päästä siitä eroon...
Bolognassakin crescentina/o on rasvassa paistettu "leipà", jota tààllàpàin taas kutsutaan nimellà gnocco fritto.
Ihmeellistà ettà ihmisillà on aina hinku juottaa epàmààràiset viinaksensa vierailla. Itse voin aina kieltàytyà tuolla kuski- tekosyyllà, ei nimittàin kunto meinaa riittàà edes normaali- viininlipitykseen!
Lähetä kommentti