Asuntoja




Ovi, Valeriano, Liguria

Mies tuossa yrittàà saada kàytòssàni olevasta làppàrià muistuttavasta vekottimesta kàyttòkelpoista alustamalla sen kokonaan.
Tietokone on vàhàn kuin huone tai asunto; jos sen olemus muuttuu liikaa kertaheitolla, tuntuu se vieraalta. Aion siis asentaa kaiken melkein samalla tavalla kuin ne oli ennenkin kohta puhtaalle tyòpòydàlleni. Jotkut kasaavat kaiken mahdollisen tyòpòydàlleen, kuvat, tekstit ja muut dokumentit ohjelmien sekaan. Itse haluan kaiken olevan helposti lòydettàvissà ja jàrjestyksessà, mikà on aika kummallista, sillà yleensà olen muuten aika kaoottisen varastoinnin kannalla.

Myòs taustakuvaa jotkut vaihtavat jatkuvasti; itsellàni on tapana jàttàà sama kuva vaikka vuosikausiksi, tai ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Tàmàkààn ei vastaa ollenkaan omaa kàsitystàni IRL sisustuksesta, mieleni tekee (tai tekisi) aika usein vaihtaa vàrejà tai hankkia uusia huonekaluja. Ehkà siksi ettà en ole vielà koskaan onnistunut tàydellisesti sisustamaan yhtàkààn asumistani paikoista: aina on jàànyt kesken.

Kàvin lomalla katsomassa aivan uuden uutukaista asuntoa, jonka omistaja oli teettànyt kaiken juuri itselleen sopivaksi. Jotkut yksityiskohdat olivatkin aika omalaatuisia. Sisustusohjelmissa puhutaan aina vau-faktorista ja sellainen oli ainakin automaattiset ullakkoportaat, jotka vaativat 2001 a space odissey-tyylistà musiikkia: keltainen hàlytyslamppu vilkkui ja portaat laskeutuvat alas niin, ettà ihan odotti pienten vihreitten miesten kipittàvàn niità kohta alas. Ullakolle on raahattu (siis aika pienestà luukusta) tàydellinen kuntosalivehkeistò. Ei mitààn kertakàyttò-juoksumattoja, vaan siis ihan kunnon painot ja pràssit vai mità ne on. Oli kuulemma monta miestyòtuntia vaadittu, ettà laitteet saatiin luukusta làpi. Minusta vaikutti aivan mahdottomalta, ettà kymmenien kilojen painoiset ja metrien mittaiset, osiin purkautumattomat telineet oli ullakolla ilman ulkoavaruuden olioitten apua.

Itselleni ei kyllà tulisi mieleen moiset sisustusvinkit.

Toinen tuttavani yrittàà myydà asuntoaan ja on aika kiinnostavaa, millaisia "vikoja" ihmiset lòytàvàt. Asunnosta on kuitenkin jokainen katsomaan tulija saanut aika tarkat tiedot, joten esim se, ettà ihana terassi ei olekaan hehtaaripuutarha ei pitàisi olla yllàtys. Jotkut katsovat asunnon sijaan sisustusta, vaikka se ei tietenkààn ole ollenkaan olennaista. (Ellei huonekalut sitten kuulu kauppaan) Ja jopa kissa saattaa saada ihmiset ihastumaan asuntoon. Mutta se onkin se vau joka asuntoja myy. Kun rakastuu asuntoon, on se usein epàrationaalista.

En ole epàrationaalisen rakastunut làppàriini, mutta olenpa iloinen, ettà alustaminen ei sità tuhonnut. Tuossa se jo vieressà pòrisee, puuttuu enàà se vanha tuttu tyòpòytàkuva ja ikonit kohdalleen. Kohta taas postaan siis siistitystà virtuaalikàmpàstàni.

Edit. Tämä siis on se desktop-kuva.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No niin, tervetuloa takaisin blogosfääriin. Saanko udella minkälainen taustakuva?

सारी kirjoitti...

Laitanpa sen tuohon postauksen loppuun. Tyttären miniatyyri (15x15 cm maalaus)

Leonoora kirjoitti...

Sari
Kyllä minäkin ramppasin täällä sivullasi muutaman kerran, ja ihmettelin mitä mielenkiintoista elämässäsi on meneillään kun et ole ehtinyt blogata.
Mukava, että olet taas palannut!

Ripsa kirjoitti...

Tuo miniatyyrimaalaus on aivan loistava! Likkahan on visuaalisesti hirveän lahjakas.

Tuommoisen suunnattoman suun sitä juuri kuvitteleekin valtameren pohjaan.

Minkäikäisenä hän tuon kuvan teki, nyt äskenkö? Meillä kävi eilen kylässä ekaluokkalainen tyttö, joka piirsi tuossa lattialla todella hienon kuvan.

Kuvassa oli kertomus. Mutta se flikka on kuvataidekoulussa.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno on.

Pistän vahingon kiertämään: sinua odottavat blogissani prenikka ja haaste!