Eilen kävimme katsomassa hylättyjä/löydettyjä kissoja kunnallisessa kissakodissa. Kissala on maalla muutama kilometri kaupungista länteen, lyhyen hiekkatien päässä Marzaglia-Cognento tieltä. Paikka oli sama kissasuoja josta Maijakin meille päätyi.Tämä vierailu oli osa projektiamme "kissalle kissa"; aivan kuten Dharma ja Greg sarjassa Dharman koiralla oli oma koira, meidän kissammekin tarvitsee (ehkä) oman kissan.
Kissasuojassa oli viisi kissaa. Kaksi mustaa aikuista, vaalea ja tumma tabby, sisarukset, nekin aika isoja, ja virkeä tabbypentu. Emme tuoneet kotiin ketään. Poikasen olisimme saattaneet ottaa, jos se ei olisi ollut vielä kesken madotuksen ja vatsavaivainen ja rokottamaton. Ei kisu mitenkään kipeä ollut vaan virkeä ja kiiltäväkarvainen, mutta ennenkuin eläinlääkäri saa selville miksi se ripuloi, sitä ei voi rokottaa, eikä siten tuoda kotiin. Jätimme puhelinnumeron, joten katsotaan nyt. Kissalan täti lupasi myös, että jos Maija ei uutta tulokasta hyväksy, he ymmärtävät kyllä ja ottavat kissan takaisin. Itseasiassa hän sitä ehdottikin, tietäen, että kissat ovat aika herkkiä ottamaan nokkiinsa jos kotipiiriin yht'äkkiä ilmestyy vieraita olioita.
Pieni huriseva ja leikkisä pitkäjalkainen olio oli kyllä vaikea jättää häkkiin miukumaan. Pidin sitä vähän aikaa ja se tarttui paitaan, kehräsi ja leikki korviksella. Olisin toki ottanut muutkin kissat oitis mukaan jos vain olisin voinut, mutta kissanpennut ovat erityisen vastustamattomia. Ne tuntuvat sanovan "ota minut mukaan, älä jätä".
Olen kuitenkin vielä kahden vaiheilla. Ei niin ettenkö haluaisi toista kissaa; mietin ennemminkin onko sen ottaminen paras ratkaisu Maijalle ja sille hypoteettiselle toiselle kissalle, olemmeko oikea koti kahdelle kissalle. Aika raskaasti vaaka on kallistumassa "kyllä" vastauksen puolelle. Mutta tämä on harkittava tarkkaan.
Odotan soittoa kissalasta.
4 kommenttia:
Meille tuli toinen kissa etsimättä. Harhaili pihalla. Hyvin ihmisrakas, mutta kukaan ei sitä ilmoituksista huolimatta kaivannut.
Lidia on ollut meillä 5 vuotta, mutta nyt vasta Allun kuoltua se alkaa ottaa paikkaansa. Nyt kun olen etelässä, se on kuulemma naukunut minua, etsiskellyt että mihin olen joutunut.
Lidialle on jo tarjottu uutta kaveria, mutta en usko että elämme enää 20 vuotta. Tuntuisi kamalalta kun täyskesy ja rakastava Lidia joutuisi kissataloon, saati siten sitä nuorempi kissa.
Mutta harkitkaa. Maija on tottakai ollut kiintynyt lapsiin, joten se saattaa kaivata lasta. Eipä sitä etukäteen kyllä tiedä miten kissojen välit menevät.
Sari
Minä en ole viime aikoina uskaltanut mennä maalla ollenkaan sellaiseen taloon kyläilemään misssä on kissanpentuja Nytkin, kun näen lehdessä ilmoituksia: Annetaan kissanpoikia, mielessä ailahtaa oudosti! :)No, meillä on ilonamme äidin Pekka-kissa 17 v. Joten annamme hänen nauttia ehtoopuolestaan ilman stressiä. Tai mistä voi olla varma, etteikö vanhaherra eläisikin pidempään esim. pikku-neidin leikkiessä mpärillä.
Onnea teille uuden perheenjäsenen johdosta.
Minulla oli ilmeisesti hieman vanhanaikainen käsitys, että Italiassa on kissoja joka puolella vapaana kuin "Vilikkilässä".
Noora, kyllä niitä kissoja onkin joka puolella, mutta suurin osa on villikissoja.
Semmoisen kotiinottaminen on riskaabelia. Usein ne ovat myös sairaita.
Ripsa on oikeassa, vaikka esim. Modenassa kulkukissoja harvemmin nàkee.
En tosiaankaan ottaisi kissaa suoraan kadulta, vaan veisin sen ensin elàinlààkàrille tai elàinsuojeluyhdistykseen.
Vielà ei ole kuulunut mitààn yhdistyksestà. Olemme nyt kuitenkin aika vakuuttuneita siità ettà ainakin kokeilemme toista kissaa.
Lähetä kommentti